All Saints’

They are teaching people how to shop for lodging and what services to expect in a democratized environment that creates comfort with a very uncomfortable concept (sleeping in a stranger’s home).

the first movers will be able to capitalize on travelers who are intrigued by what they’ve heard about the core Airbnb service but simply can’t pull the trigger – fleeing to the safety of the tried and true bed-bath-TV combo of a traditional hotel room

© Skift / Del Ross, 27.10.2015  Airbnb Is the Next Big Hotel Distribution Channel

Advertisements

Vaan miten sitä käytetään

Teetin tietovisan puhelimilla, mutta lopetin, kun opiskelija kommentoi, että ai tällekin tunnille on väkisin tuotu tällainen.

opetuksessani käytetään sähköisiä välineitä niin kuin niitä arjessa muutoinkin hyödynnetään

© Tuomas Kaseva, Helsingin Sanomat 13.9.2015

Ah kuinka monessa paikassa, koulussa ja koulun ulkopuolella, olen huomannut samat ongelmat. Ja kuinka monta kertaa olen yrittänyt saada johdon ymmärtämään, että sirkustemppujen sijaan tarvitaan arjen käyttötapojen ymmärrystä ja selkeitä tavoitteita, joihin kehitystoimintojen ja palvelumuotoilun pitäisi ennemmin perustua.

Snapchat crush

I can’t help it. I’m totally hooked to Snapchat. Why? Simply, i’m a millennial, it’s entertaining and makes communication more impulsive and relaxed, compared to i.e. Instagram (which is also great, but for different reasons).

Generation Y and Z are now becoming accustomed to communicating mainly in photos and videos, quickly and instantly. And with the Our Story feature, they are watching live events from the perspective of the attendees—not mass media

– Michelle Grant, Skift / Euromonitor November 13th 2014

Snapchat is certainly the first really influential virtual travel application out there. If and when I would need want to showcase and raise awareness of my brand, be it myself, my destination, company, happening or whatever right now, Snapchat would my choice.

In example, following the advice written down by John Freeeman from DestinationThink!, DMO’s could use Snapchat as a mobile visitors centre, as a narrative, as a game, as a means to engage younger generation (important note: I was persuaded to the app by a bunch of 40+ people, so it’s not all about millennials..) and as a reward. It can be easily adjusted to your personal or organizational needs, with little effort.

Snapchat’s stories entice Millennials to see what locals experience, and the least travel brands can do on this platform is watch, learn, and iterate.
— Joyce Manalo, Skift July 16th, 2015

Personally, I have been virtually following Bagpipe World Champs, wandering the charming streets of Ghent and celebrating the Pakistani Independence Day, without leaving my bed (physically).  How great is that!? Moreover, I am more than ready to use the app in those official, professional occasions (public administration, when do you catch up with the digital era!?). Right now, suffering from serious homesickness, I would also welcome i.e. Lapland and National Park Stories in Snapchat.

The storytelling arc of “City Life” makes it surprisingly inspiring to perhaps consider it as a future travel destination.

City Life and events are a window into how the younger Millennials are communicating what excites them the most about their lives. Travel brands should pay attention and figure out how to greet them with snaps of fun places to eat, drink, see, and stay.

So if you’d ask me what’s the hottest thing in alternative travel, media and communications right now, I’d say it’s Snapchat. There’s even some statistics to it.

Ounasvaara


Muutama vuosi sitten yliopistolla kiersi huhu, jonka mukaan opiskelijan graduaihetta ei hyväksytty, koska professorimme ei ymmärtänyt mitä sillä tarkoitetaan tai varsinkaan sen potentiaalia matkailuympäristössä. Viime aikoina olen miettinyt tätä usein, sekä Instagramin kohdalla että vaeltaessani virtuaalisesti Gentin katuja, seuratessani Pakistanin itsenäisyyspäiväjuhlintaa tai säkkipillinsoiton MM-kisoja, poistumatta mihinkään omasta sängystäni. Snapchat on osoittanut olevansa se virtuaalimatkailupalvelu, jollaisista kirjoitettiin lyhyin lausein kurssikirjojemme “matkailun tulevaisuus” kappaleissa.

Snapchat on sosiaalinen media ja kommunikaatiokanava aplikaatioon sisäänrakennettuna, mutta myös paljon muuta. Snapchatin avulla kuka tahansa tai mikä tahansa, yritys, virasto (terkkuja Verohallinto, peukku rohkeudesta!), matkailukohde jne. voi luoda itselleen oman multimediakanavan monine käyttötarkoituksineen ja -tapoineen. Se mahdollistaa markkinointikampanjat, brändin rakennuksen ja tietoisuuden kasvattamisen, sekä yksinkertaisimmillaan viihdyttävien ja/tai puhtaan informatiivisten viestien välittämisen, vaivattomasti ja spontaanisti.

Tällä hetkellä seuraisin mielelläni sekä matkailijana että koti-ikävästä kärsivänä nostalgikkona Snapchat- tarinoita Lapista ja kansallispuistoista,  kasvattaen samalla valmiutta ja motivaatiota sijoittaa tarvittavat suuret summat rahaa ruskaretkeen kotiseuduille (välähdys pulahduksesta tunturilampeen keskiyön auringossa saisi minut mitä luultavimmin heittämään puhelimen pikimiten laukkuun ja suuntaamaan kiireen vilkkaa äkkilähtötiskille). Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että myös Snapchatin käytössä suomalaiset matkailutoimijat ovat valovuosia jäljessä ulkomaisia kilpailijoitaan. Mutta onneksi minulla on ystäviä, jotka pro bono tarjoavat henkilökohtaisia virtuaalikierroksia mm. Kalifornian hienoimmille surffirannoille. Lappilaisten aktivoitumista odotellessa…

Nuorten pitäisi opettaa vanhempia

Teknologinen muutos on niin nopea, että itse asiassa vain nuoret ovat pysyneet siinä mukana. Nuoret ovat tosiasiassa vanhoja viisaampia, mikä on ainutlaatuista historiassa. Nuorten pitäisi oikeastaan opettaa vanhempia.

Uusia liiketoimintamalleja on hyvin vaikea kehittää ilman nuorten osaamista, jonka hyödyntämisessä koulutuksen uudistaminen ja työmarkkinoiden jäykkyyksien poistaminen ovat keskeisessä asemassa.

Professori Bengt Holmström, Helsingin Sanomat 19.08.2015

Eihän se myy kun sitä ei myydä eli tarina suomalaisen luontomatkailun vientivaikeuksista

Olipa kerran päivä jolloin yksi tweet tai oikeastaan kuva tweetistä (alla) onnistui kertomaan tyhjentävästi sen miksi suomalainen luontomatkailu(tuote) ei myy. Eihän se myy kun sitä ei saa myydä.

Luontopalvelut

Kun palvelun tuottaja ja pääoman haltija, tässä tapauksessa Metsähallituksen Luontopalvelut, ei selvästi ymmärrä että juuri tässä, autiotuvissa ja savottakulttuurissa, olisi se mahdollisuus pääoman tuotteistamiseen ja edelleen luontomatkailupalvelun / kohteen / tuotteen myyntiin ja kilpailukyvyn kohentamiseen, ollaan hyvin suomalaisen ongelman ytimessä.

Ei, kaikkea ei pidä eikä voi kaupallistaa, mutta kuka toisaalta onkaan oikea henkilö tai taho päättämään tästä? Eikö juuri Metsähallituksen Luontopalveluiden tehtävänä ole toimia kannattavasti, tuottaen kilpailukykyisiä palveluita? Varsinkin kun organisaatiolla on hallussaan harvinaislaatuinen ja arvokas pääoma, suomalainen luonto ja siihen liittyvä kulttuuri, jonka ainakin minä toivoisin tuottavan hyötyä entistä enemmän ja kestävämmin, koko maamme hyödyksi.

Luontopalvelujen tehtävänä on hoitaa luonnonsuojeluun ja retkeilyyn varattuja valtion maita, kuten kansallispuistoja ja tuottaa niille retkeilypalveluja.

@ Metsähallitus

Jos ja kun Metsähallitus on toisaalla jo menestyksellisesti kaupallistanut ja myynyt talousmetsänsä, niin eikö samankaltaista kehitystä voisi odottaa saman organisaation hallinnoimilta kansallispuistoilta ja muilta luontomatkailukohteilta, jotka on rauhoitettu talousmetsissä toteutettavalta kaupalliselta toiminnalta, tarkoituksenaan näin mahdollistaa metsien ja muiden luontokohteiden hyödyntäminen muilla tavoin. Mikäli Luontopalvelut ymmärtäisi tehtävänsä ja mahdollisuutensa, se ei ylistäisi ylläolevaa tweettiä, vaan miettisi hallussaan olevan kulttuurin sekä maa- ja vesivarantojen kaupallistamista sekä muuta hyödyntämistä ja kehittämistä niin, että toiminta olisi kilpailukykyistä ja kokonaisvaltaisesti kestävää. Näin myös alueiden sekä kulttuurin suojelu muunlaiselta kaupalliselta toiminnalta (vrt. talousmetsät) olisi paremmin perusteltavissa. Kokonaisvaltaiseen kestävään kehiykseen ja toimintaan kun kuuluu myös taloudellinen kestävyys, mikä valitettavan usein tuntuu unohtuvan mamme toimijoilta (erityisesti julkisilta).

Metsähallituksen toiminnan välilliset taloudelliset vaikutukset ovat mittavia. Yksi kansallispuistojen palveluihin tai luontokeskuksiin sijoitettu euro tuottaa aluetalouteen keskimäärin kymmenen euroa.

@ Metsähallitus

Lisäksi mielestäni olisi enemmäin kuin aiheellista huomata, kuinka matkailijat yhä enenevissä määrin ovat valmiita ostamaan luontomatkailutuotteita ja palveluita, niiden tarjotessa mm. hyvinvointia ja vastapainon kaupungistuneelle arkielämälle (tilastotietoa mm. UNWTO). Suomen luonnon puhtaus ja hiljaisuus sekä helppo saavutettavuus ovat kansainvälisillä matkailumarkkinoilla kilpailutekijöitä, jotka voisikin myydä ja hyödyntää entistä tehokkaammin.

Olemme tottuneet siihen että valtiollamme on varaa ylläpitää ja kehittää meille ilmaispalveluita, kuten kansallispuistoja budjettivaroin, mutta tilanne ei valitettavasti tule jatkumaan näin ruusuisena. Siksi olisi parasta toimia ennen kuin on liian myöhäistä.

Julkishallinnolta edellytetään tiukkana talousaikana yhä parempaa tuottavuutta ja vaikuttavuutta.

© Rauno Väisänen, luontopalvelujohtaja, Metsähallituksen luontopalvelut

Yksinkertaisestettuna, tuotteistaminen, esimerkkinä juuri näiden autiotupien ja sitä kautta savottakämppäkulttuurin, johtaisi hyvin toteutettuna myyntiin, joka edelleen tuottaisi tuloja, jotka edelleen voitaisiin sijoittaa vaikkapa itse tuotteen/palvelun ylläpitoon ja kehittämiseen, mikä tässä tapauksessa edistäisi myös kulttuurin säilyttämistä, arvostamista ja tiedon siirtämistä jälkipolville.  Samalla toiminta parantaisi Luontopalveluiden matkailutuotteiden ja palveluiden kannattavuutta ja edistäisi Luontopalveluiden hallinnoimien alueiden ja palveluiden, joista useimmat kansallispuistoja, kestävää käyttöä ja kehittämistä.

Metsähallitus on ainutlaatuinen kokonaisuus. Se hoitaa ja käyttää kolmasosaa Suomen maa- ja vesialueista.

Valtionmaiden vanhat torpat, savottakämpät ja niittyladot ovat luonnon keskellä säilyneitä muistoja entisajan elinkeinoista, rakentamisen taidosta ja ihmisen suhteesta ympäristöönsä.

© Metsähallitus

Vaikka suurimman osan kansallispuistoissa toimivista luontomatkailupalveluista ja tuotteista tuottavatkin yksityisyritykset yhteistyössä Metsähallituksen kanssa (ja sen luvalla), on myös Metsähallituksella itsellään mahdollisuus tuotteistaa ja myydä omia toimintojaan ja palveluitaan, hyödyntöen näin parhaalla mahdollisella tavalla hallussaan olevaa mittavaa maa- ja vesivarantoa.

Luontomatkailun ja sitä kautta kansallipuistojen retkeily ja virkistyskäytön kehitysmalliin kuuluu, että tiettyyn rajaan asti vierailumäärien lisääntyminen on kestävää ja aluetta kokonaisvaltaisesti hyödyntävää. Mutta rajan ohitettuaan toiminta kääntyy itseään vastaan ja vierailumääriä on rajoitettava, jos ja kun alueen alkuperäiset ympäristö- ja kulttuuriarvot halutaan säilyttää. Suomen harva asutus ja maltilliset retkeilijamäärät pitävät kansallispuistomme ja luontomme vielä kaukana näistä rajoista, mutta esimerkiksi Nuuksiossa voisimme jo lähitulevaisuudessa nähdä alueen suosion ja pääkapunkiseudun kehityksen johtavan siihen, että suosituimmilla alueilla kävijämääriä on rajoitettava vaikkapa yhdysvaltojen kansallispuistojen malliin.  Valitettavan usein rakentava keskustelu aiheesta Suomessa tuntuu kuitenkin tukahtuvan alkutekijöihinsä, kun aletaan puhua pääsymaksuista ja muista malleista, joihin meillä ei ole vielä jouduttu turvautumaan, koska kuten edellä jo esitin, olemme tottuneet että joku muu maksaa ja tuottaa erinomaiset ilmaispalvelumme.

Voisin ja haluaisin kirjoittaa lisäksi pitkän pätkän digitalisaation mahdollistamista uusista tuotteistamista- ja kehitysmahdollisuuksista luontomatkailualalla ja sitä kautta myös Metsähallituksen toiminnassa, mutta jätetään se nyt toiseen kertaan. Viimeisinä sanoinani tällä kertaa haluaisin vain kertaalleen painottaa, että haaveissani luontomatkailu ja erityisesti kansallispuistot olisivat pian yksi tuottoisimmista suomalaisista vientiartikkeleista.


It’s all about how in Finland they do not know how to sell the marvelous nature and services we have i.e. in National Parks.

Yksi mobiiliopiskelijakortti, kiitos

Istuin tänään eilen lähes 8h valtion rautateiden kulkuneuvoissa (voisinpa kirjoittaa yksinkertaisesti junassa mutta ei, kun ratatöiden vuoksi osa matkasta oli taitettava bussilla). Tämä muuten johtaa useimmiten ylenpalttiseen ajatteluun ja tweettailuun ja näin kävi tälläkin kertaa. Toisen vaihdon jälkeen Oulussa kolmatta kertaa opiskelijakorttia VR:n mobiililipun oheen kaivettuani mieleeni tuli (digikaupunki Oululla saattoi olla tekemistä inspiraation kanssa) aiemmin viikolla silmiini osunut norjalaisyliopiston ilmoitus, josta Suomessa voitaisiin ottaa opiksi. Tässä:uninordlandstudentbevis

Nordlandin yliopisto tarjoaa opiskelijoiden käyttöön mobiiliopiskelijakortin, joka toimii opiskelijastatuksen todistajana perinteisen opiskelijakortin tapaan, tarjoten lisäksi mm. digitaalisen/mobiilin väylän rekisteröitymiseen. Suomessa samankaltaista palvelua ei valitettavasti vielä ole, mikä on taas vain yksi esimerkki Suomen, noh, jälkeenjääneisyydestä digipalveluissa.

Ihmettelen, miten yliopistojen startup-saunoissa ja/tai opiskelijajärjestöjen mittavilla varoilla ja lobbauskoneistoilla ei ole onnistuttu tähän mennessä kehittämään ja rahoittamaan näin suoranaisesti opiskelijan elämää helpottavaa palvelua. Hop hop Frank, juna jättää (pun intented).


University of Nordland in Norway is offering a digital/mobile student card for the students. I hope one could get one in Finland too.

New in at Helsinki Airport

In July, as a pilot project, Finavia is offering portable chargers for passengers at Helsinki Airport. What a nice way to allow passengers to move freely (i.e. use buy other services) while charging their phones and tablets. Since many keep their boarding passes and other information at their phones, it’s good that the battery is not too low on a critical moment like boarding.

But… there’s a problem: they’re not iPhone compatible. Although I think it works with your own whatever to USB cable.