Tänään mietin

Turistien käytös lentokentältä poistuttaessa on yllättänyt HSL:n

Helsingin Sanomat 22.9.2015

Miten turistien käyttäytyminen voi yllättää liikennesuunnittelijat? Eikö HSL:llä ole töissä / eivätkö he hyödynnä palvelumuotoilussaan kuluttajakäyttäytymisen / matkailun asiantuntijaa / tuntijoita? Eivätkö he itse koskaan matkaile?*

Väittäisin, että kuka tahansa, joka on joskus saapunut pitkältä lennolta, kenties jo vaihtanut kulkuvälinettä muutaman kerran tullessaan, kantaen raahaten yli 15kg matkalaukkua ja säästäen mieluusti taksikulut (ja ruuhkat) parempaan ruokaan, tai lähtiessään aamulennolle ennen auringonnousua, ei mielellään valitse  HSL:n tämänhetkistä suositusta shuttlebusseineen. Ainakaan allekirjoittanut ei viimeksi valinnut, tai siis ei enää valitsisi, koska kun hän välin ensimmäistä kertaa kulki, taktisesti mukanaan vain käsimatkatavarat ja valiten kävelyn pikakävelyn, koska ilma oli hyvä ja kävelyreitti löytyi helpommin kuin bussipysäkki, ehtien lopulta Kehäradalta juuri ja juuri illan viimeiseen Kuopioon junaan. Seuraavalla kerralla valintansa Kalliosta lähtiessä olikin jo sitten taas 615, joka kauhukseen ei ollutkaan sitten mikään pikavuoro. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Väittäisin, että matkailija valitsee kohteen ja lentokentän välille mieluiten kulkuvälineen, johon pääsee suoraan portilta, tai hotellin ovelta, jota ei tarvitse vaihtaa kesken kaiken (se 15kg laukku!) ja joka ei kustanna enemmän kuin lentolippu. Matkailija kun useimmiten valitsee vaivattomimman vaihtoehdon. Varsinkin lentokentältä poistuessaan. Koska…

For all the rhetoric of freedom that we associate with the air, on a plane – especially short-haul economy – you’re basically baggage.

– Andrew Mueller, Monocle Escapist 

* Tutkimustietoakin aiheesta muuten olisi. Jos siihen tutustuisi, ei luultavimmin yllättyisi niin paljon.

Päivän sää ja muita muuttujia

Törmäsin tänään mielenkiintoiseen artikkeliin hämmentävään näkemykseen matkailuelinkeinon ongelmista. Enkä tietysti voinut olla tarttumatta aiheeseen ja tarjoamatta muutamaa ilmaista vinkkiä.

– Sääennusteiden vaikutus Suomen matkailuelinkeinoon on aivan järkyttävä, Tampereen Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä puuskahtaa puhelimeen.

PAM-lehti 20.8.2015

Vaikka sääennusteet, itse sään ohella, vaikuttavatkin matkailijoiden käyttäytymiseen ja ostopäätökseen, ei niiden merkitys kuitenkaan ole niin merkittävä kuin Särkänniemen toimitusjohtaja antaa ymmärtää. Tai ainakaan alan ei pitäisi olla täysin voimaton ennustusten edessä. Sää, johon sääennusteet pohjautuvat, luo matkailuliiketoiminnalle sekä erinomaisia että haastavia olosuhteita ja vetovoimatekijöitä. Näihin olosuhteisiin voi kukin matkailuyrittäjä ja kehittäjä vaikuttaa monin eri tavoin, sen sijaan että jättäytyisi muiden tuottamien palveluiden ja tiedon armoille.

Epävakaiselle säälle kun emme valitettavasti voi oikeastaan mitään. Puhumattakaan siitä, kuinka tulevaisuuteen (toivottavasti) määrätietoisesti ja kestävästi panostavan matkailualan olisi jo hyvä miettiä, ja tutkia olemassa olevia ennustuksia, miten vaikkapa ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan alan perinteisiin toimintapapoihin. Toimijoiden olisi muiden toimijoiden syyttelyn sijaan kannattavampaa miettiä, miten omaa toimintaa olisi kehitettävä, jottei epävakainen sää ja sääennustukset vaikuttaisi näin merkittävästi omaan elinkeinotoimintaan tai aiheuttaisi suoranaisia uhkia ihmisten turvallisuudelle.

Kukaan ei estä toimitusjohtajaa ja muita ensisijaisesti matkailusta eläviä, kehittämästä ja hehkuttamasta omaa tarjontaansa, palveluita ja tuotteita, jotka eivät säästä säikähdä. Tai jos säikähtävätkin, niin tarjoavat asiakkaalle tästä huolimatta vaihtoehdon ja kokemuksen, joka osoittaa ettei aurinkoinen sää ole ehdottomuus kuluttamisen arvoiselle tuotteelle.

Suomen kesässä on mahdollisuuksia

Kuten tämä kesä on opettanut, Suomessa ei voi kilpailla muiden kohteiden kanssa lämmöllä. Sen sijaan matkailutoimijoiden olisi hyvä huomoida millaisen ainutlaatuisen mahdollisuuden Suomen sääolosuhteet tarjoavat. Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet tarjota viileitä elämyksiä (pun intented), erinomaista palvelua useilla kielillä (Espanjassa hiljattain vieraillessani kukaan tapaamistani nuorista asiakaspalvelijoista ei puhunut muuta kuin Espanjaa), puhdasta hengitysilmaa ja luontoa, ilmaista juotavaa hanavettä jne. Lisäksi Suomi tarjoaa yhden turvallisimmista ympäristöistä matkailulle. Tällaista matkailua ja siihen perustuvaa palveluelinkeinoa ei voi viedä pois maasta. Täysin säästä ja säätiedotuksista riippuvainen matkailutuote/palvelu ei myöskään ole kestävästi suunniteltu ja johdettu alun alkaenkaan.

Lämpö

Islannissa graduaineistoa kerätessäni ostimme liput usealle revontuliretkelle, joilla emme loppujen nähneet revontulia. Tästä huolimatta viihdyin useimmilla retkillä erinomaisesti, sillä saamani palvelu ja retkillä revontulien sijaan / ohessa tarjotut muut nähtävyydet ja aktiviteetit olivat erinomaisia kokemuksia itsessään. Tutkimusteni perusteella suurin osa asiakkaista ymmärtää, ettei säälle voi mitään. Jos ja kun tuote tai palvelu halutaan oikeasti kokea, ja kun se on tuotettu laadukkaasti, asiakas myös sen lopulta hankkii, hyvän tai huonon sään aikana. Ehkä myös suosittelee sitä muille vaikkapa Tripadvisorissa.

Revontulimatkailussa usea yritys pyrkii välttämään lupaamasta revontulien näkemistä; asiakkaille myydään mahdollisuus kokea revontulien näkemisen mahdollisuus, mutta kukaan ei voi valehtelematta luvata revontulien näkyvän (ja tuottamatta pahimmassa tapauksessa äärimmäistä pettymystä kun taivas pysyy vaikkapa pilvessä). Vaikka haastatteluideni perusteella on myös asiakkaita, jotka eivät ymmärrä ettei revontulien näkymistä voi varmistaa tai ettei se ole yrityksen/oppaan käsissä, on asiakaspalvelijalla ja yrityksellä lukemattomia keinoja tehdä  tuotteesta mieluisa ja houkutteleva kiertäen epävarman sään aiheuttamat haasteet.

Jokin ratkaisu tarvitaan. Olisi hyvä, että ei liioteltaisi ennusteita suuntaan tai toiseen. Tässä myös kesäsäitä uutisoivilla tiedotusvälineillä on merkittävä rooli, Seppälä sanoo.

Kun mediassa hehkutetaan etukäteen alkavan kesän surkeita säitä, suomalaiset hylkäävät kotimaanmatkailun ja varaavat lennot etelään.

Ei, suomalaiset eivät hylkää kotimaanmatkailua median hehkutuksen perusteella, vaan sen että Suomen kesä on tunnetusti ja kokemuksen mukaan ennalta-arvaamaton ja useimmiten viileä. Lisäksi, valitettavasti, nykyisellä tarjonnalla ja Suomen kustannustasolla ulkomaan loma on useimmitem kotimaan lomaa taloudellisesti kannattavampaa kuluttajalle. Tiedotusvälineillä on merkittävä rooli tiedon välittäjänä, mutta mikään ei estä yritystä ja Suomen matkailualaa yleisemminkin panostamasta omaan viestintäänsä ja aktiivisempaan toimintaan esimerkiksi digitaalisessa ympäristössä.

Riskejä on monenlaisia

Suomen matkailu ja palveluelinkeinoilla on siis ilmeinen tarve tunnistaa omat mahdollisuutensa vaikuttaa elinkeinonsa kannattavuuteen. Tämän lisäksi, valitettavasti, PAM-lehden jutussa nousi esille myös huolestuttava matkailun turvallisuuden vähättely.

Lauantaina meillä olikin kaikkien aikojen kävijäennätys, 17 200, kun taas sunnuntaina – jolloin oli luvattu vaarallista tuulta, kävijöitä oli vain 1100, Seppälä latelee.

Jos jokin ajankohtainen, niin ainakin Thaimaan pommi-isku on varoittava esimerkki siitä kuinka matkailualla turvallisuus ja turvattomuus on parasta ottaa enemmin liian vakavasti kuin vähättelevästi. Lisäksi ihmislähtöisten uhkien ohella sää aiheutttaa matkailulle turvallisuusuhkia, jotka olisi otettava vakavasti. Matkailijana haluan haluaisin luottaa siihen, että palveluntarjoaja on tehnyt kaiken mahdollisen, jotta kokemuksesta ei tulisi minulle haitallinen tai pahimmassa tapauksessa veisi omaa tai muiden ihmisten henkeä. Maailmanpyörän lakipisteessä tuulenpuuskan lennättäessä vieraan taivaan tuuliin, en haluaisi todeta että onnettomuus olisi voitu estää, jos vain yrittäjä olisi ottanut turvallisuusuhan yhtä vakavasti kuin taloudellisen tappion.

Akureyri

Lopuksi tarjoan muutaman lainauksen haastatteluista, joita tein graduani varten Islannissa. Oppaat mainitsivat että tarkemmat säätiedotukset helpottaisivat heidän työtänsä, mutta odotellessaan he olivat kehittäneet keinoja, joilla lieventää epävakaan sään aiheuttamaa riskiä. Revontulimatkailumainokset esittelevät huippukameroilla tallennettuja kuvia revontulista, jollaisia ihmisen oma silmä ei pysty havaitsemaan, mikä houkuttelee matkailijoita retkille mutta aiheuttaa myös pettymyksiä, kun todellisuus ei olekaan yhtä tarunhohtoinen kuin kuvissa. Todellisuuden värittämisessä kannattaa siis olla varovainen, mutta sanoisin että käsitellyt, valheelliset mainoskuvat ovat kuitenkin vaarattomampi keino kuin muokatut, valheelliset säätiedotukset.

olen muutaman kerran joutunut sanomaan että valitettavasti meillä ei ole revontulikatkaisija; useimmat ymmärtävät sen viimeistään siinä vaiheessa

tulen äärettömän iloiseksi kun voin tarjota asiakkaalle unohtumattoman elämyksen, vaikka hän ei näkisi vilaustakaan revontulista, joiden perässä alunperin matkusti paikalle

asiakkaat ovat maksaneet suuren summan lentääkseen unelmisensa perässä minun maahani, kokeakseen jotain ainutlaatuista, ja minä haluan tarjota sen ainutlaatuisen kokemuksen senhetkisistä olosuhteista välittämättä

tarjoamme asiakkaille mahdollisuuden tulla takaisin uudelle matkalle lisäkuluitta, mikäli revontulia ei näy, mutta tärkeintä meille on tarjota sellainen palvelukokemus, että asiakasta ei enää haittaa vaikkei hän revontulia näkisikään

asiakkaat maksavat palkkani, siksi haluan olla kaiken sen rahan arvoinen ja korvata pettymyksen, jos sää ei olekaan otollinen revontulten näkemiselle

Islanti1 Islanti2


Doing some pro bono work for the finnish tourism industry. Again.

Eihän se myy kun sitä ei myydä eli tarina suomalaisen luontomatkailun vientivaikeuksista

Olipa kerran päivä jolloin yksi tweet tai oikeastaan kuva tweetistä (alla) onnistui kertomaan tyhjentävästi sen miksi suomalainen luontomatkailu(tuote) ei myy. Eihän se myy kun sitä ei saa myydä.

Luontopalvelut

Kun palvelun tuottaja ja pääoman haltija, tässä tapauksessa Metsähallituksen Luontopalvelut, ei selvästi ymmärrä että juuri tässä, autiotuvissa ja savottakulttuurissa, olisi se mahdollisuus pääoman tuotteistamiseen ja edelleen luontomatkailupalvelun / kohteen / tuotteen myyntiin ja kilpailukyvyn kohentamiseen, ollaan hyvin suomalaisen ongelman ytimessä.

Ei, kaikkea ei pidä eikä voi kaupallistaa, mutta kuka toisaalta onkaan oikea henkilö tai taho päättämään tästä? Eikö juuri Metsähallituksen Luontopalveluiden tehtävänä ole toimia kannattavasti, tuottaen kilpailukykyisiä palveluita? Varsinkin kun organisaatiolla on hallussaan harvinaislaatuinen ja arvokas pääoma, suomalainen luonto ja siihen liittyvä kulttuuri, jonka ainakin minä toivoisin tuottavan hyötyä entistä enemmän ja kestävämmin, koko maamme hyödyksi.

Luontopalvelujen tehtävänä on hoitaa luonnonsuojeluun ja retkeilyyn varattuja valtion maita, kuten kansallispuistoja ja tuottaa niille retkeilypalveluja.

@ Metsähallitus

Jos ja kun Metsähallitus on toisaalla jo menestyksellisesti kaupallistanut ja myynyt talousmetsänsä, niin eikö samankaltaista kehitystä voisi odottaa saman organisaation hallinnoimilta kansallispuistoilta ja muilta luontomatkailukohteilta, jotka on rauhoitettu talousmetsissä toteutettavalta kaupalliselta toiminnalta, tarkoituksenaan näin mahdollistaa metsien ja muiden luontokohteiden hyödyntäminen muilla tavoin. Mikäli Luontopalvelut ymmärtäisi tehtävänsä ja mahdollisuutensa, se ei ylistäisi ylläolevaa tweettiä, vaan miettisi hallussaan olevan kulttuurin sekä maa- ja vesivarantojen kaupallistamista sekä muuta hyödyntämistä ja kehittämistä niin, että toiminta olisi kilpailukykyistä ja kokonaisvaltaisesti kestävää. Näin myös alueiden sekä kulttuurin suojelu muunlaiselta kaupalliselta toiminnalta (vrt. talousmetsät) olisi paremmin perusteltavissa. Kokonaisvaltaiseen kestävään kehiykseen ja toimintaan kun kuuluu myös taloudellinen kestävyys, mikä valitettavan usein tuntuu unohtuvan mamme toimijoilta (erityisesti julkisilta).

Metsähallituksen toiminnan välilliset taloudelliset vaikutukset ovat mittavia. Yksi kansallispuistojen palveluihin tai luontokeskuksiin sijoitettu euro tuottaa aluetalouteen keskimäärin kymmenen euroa.

@ Metsähallitus

Lisäksi mielestäni olisi enemmäin kuin aiheellista huomata, kuinka matkailijat yhä enenevissä määrin ovat valmiita ostamaan luontomatkailutuotteita ja palveluita, niiden tarjotessa mm. hyvinvointia ja vastapainon kaupungistuneelle arkielämälle (tilastotietoa mm. UNWTO). Suomen luonnon puhtaus ja hiljaisuus sekä helppo saavutettavuus ovat kansainvälisillä matkailumarkkinoilla kilpailutekijöitä, jotka voisikin myydä ja hyödyntää entistä tehokkaammin.

Olemme tottuneet siihen että valtiollamme on varaa ylläpitää ja kehittää meille ilmaispalveluita, kuten kansallispuistoja budjettivaroin, mutta tilanne ei valitettavasti tule jatkumaan näin ruusuisena. Siksi olisi parasta toimia ennen kuin on liian myöhäistä.

Julkishallinnolta edellytetään tiukkana talousaikana yhä parempaa tuottavuutta ja vaikuttavuutta.

© Rauno Väisänen, luontopalvelujohtaja, Metsähallituksen luontopalvelut

Yksinkertaisestettuna, tuotteistaminen, esimerkkinä juuri näiden autiotupien ja sitä kautta savottakämppäkulttuurin, johtaisi hyvin toteutettuna myyntiin, joka edelleen tuottaisi tuloja, jotka edelleen voitaisiin sijoittaa vaikkapa itse tuotteen/palvelun ylläpitoon ja kehittämiseen, mikä tässä tapauksessa edistäisi myös kulttuurin säilyttämistä, arvostamista ja tiedon siirtämistä jälkipolville.  Samalla toiminta parantaisi Luontopalveluiden matkailutuotteiden ja palveluiden kannattavuutta ja edistäisi Luontopalveluiden hallinnoimien alueiden ja palveluiden, joista useimmat kansallispuistoja, kestävää käyttöä ja kehittämistä.

Metsähallitus on ainutlaatuinen kokonaisuus. Se hoitaa ja käyttää kolmasosaa Suomen maa- ja vesialueista.

Valtionmaiden vanhat torpat, savottakämpät ja niittyladot ovat luonnon keskellä säilyneitä muistoja entisajan elinkeinoista, rakentamisen taidosta ja ihmisen suhteesta ympäristöönsä.

© Metsähallitus

Vaikka suurimman osan kansallispuistoissa toimivista luontomatkailupalveluista ja tuotteista tuottavatkin yksityisyritykset yhteistyössä Metsähallituksen kanssa (ja sen luvalla), on myös Metsähallituksella itsellään mahdollisuus tuotteistaa ja myydä omia toimintojaan ja palveluitaan, hyödyntöen näin parhaalla mahdollisella tavalla hallussaan olevaa mittavaa maa- ja vesivarantoa.

Luontomatkailun ja sitä kautta kansallipuistojen retkeily ja virkistyskäytön kehitysmalliin kuuluu, että tiettyyn rajaan asti vierailumäärien lisääntyminen on kestävää ja aluetta kokonaisvaltaisesti hyödyntävää. Mutta rajan ohitettuaan toiminta kääntyy itseään vastaan ja vierailumääriä on rajoitettava, jos ja kun alueen alkuperäiset ympäristö- ja kulttuuriarvot halutaan säilyttää. Suomen harva asutus ja maltilliset retkeilijamäärät pitävät kansallispuistomme ja luontomme vielä kaukana näistä rajoista, mutta esimerkiksi Nuuksiossa voisimme jo lähitulevaisuudessa nähdä alueen suosion ja pääkapunkiseudun kehityksen johtavan siihen, että suosituimmilla alueilla kävijämääriä on rajoitettava vaikkapa yhdysvaltojen kansallispuistojen malliin.  Valitettavan usein rakentava keskustelu aiheesta Suomessa tuntuu kuitenkin tukahtuvan alkutekijöihinsä, kun aletaan puhua pääsymaksuista ja muista malleista, joihin meillä ei ole vielä jouduttu turvautumaan, koska kuten edellä jo esitin, olemme tottuneet että joku muu maksaa ja tuottaa erinomaiset ilmaispalvelumme.

Voisin ja haluaisin kirjoittaa lisäksi pitkän pätkän digitalisaation mahdollistamista uusista tuotteistamista- ja kehitysmahdollisuuksista luontomatkailualalla ja sitä kautta myös Metsähallituksen toiminnassa, mutta jätetään se nyt toiseen kertaan. Viimeisinä sanoinani tällä kertaa haluaisin vain kertaalleen painottaa, että haaveissani luontomatkailu ja erityisesti kansallispuistot olisivat pian yksi tuottoisimmista suomalaisista vientiartikkeleista.


It’s all about how in Finland they do not know how to sell the marvelous nature and services we have i.e. in National Parks.

Yksi mobiiliopiskelijakortti, kiitos

Istuin tänään eilen lähes 8h valtion rautateiden kulkuneuvoissa (voisinpa kirjoittaa yksinkertaisesti junassa mutta ei, kun ratatöiden vuoksi osa matkasta oli taitettava bussilla). Tämä muuten johtaa useimmiten ylenpalttiseen ajatteluun ja tweettailuun ja näin kävi tälläkin kertaa. Toisen vaihdon jälkeen Oulussa kolmatta kertaa opiskelijakorttia VR:n mobiililipun oheen kaivettuani mieleeni tuli (digikaupunki Oululla saattoi olla tekemistä inspiraation kanssa) aiemmin viikolla silmiini osunut norjalaisyliopiston ilmoitus, josta Suomessa voitaisiin ottaa opiksi. Tässä:uninordlandstudentbevis

Nordlandin yliopisto tarjoaa opiskelijoiden käyttöön mobiiliopiskelijakortin, joka toimii opiskelijastatuksen todistajana perinteisen opiskelijakortin tapaan, tarjoten lisäksi mm. digitaalisen/mobiilin väylän rekisteröitymiseen. Suomessa samankaltaista palvelua ei valitettavasti vielä ole, mikä on taas vain yksi esimerkki Suomen, noh, jälkeenjääneisyydestä digipalveluissa.

Ihmettelen, miten yliopistojen startup-saunoissa ja/tai opiskelijajärjestöjen mittavilla varoilla ja lobbauskoneistoilla ei ole onnistuttu tähän mennessä kehittämään ja rahoittamaan näin suoranaisesti opiskelijan elämää helpottavaa palvelua. Hop hop Frank, juna jättää (pun intented).


University of Nordland in Norway is offering a digital/mobile student card for the students. I hope one could get one in Finland too.

Finnairin Light -lippu

Finnair on uudistanut lipputarjontansa. Valikoimassa on nyt Light -lipputyyppi, joka ei automaattisesti sisällä ruumaan menevää matkatavaraa. Mielestäni hyvä ja kaivattu uudistus. Usein lyhyet matkat ja erityisesti työmatkat hoituvat käsimatkatavaroin ja jos vain tällä saadaan lentomatkailu kilpailukykyisemmäksi ja houkuttelevammaksi, niin vielä parempi. Mutta. Tämä varausjärjestelmä. Ilmeisesti senkin suunnitelussa ja muokkauksessa on noudatettu kevytlinjaa.

Nimittäin, kun tähän Light -lippuunkin saattaisi joku joskus haluta lisätä ruumaan menevän laukun, olisi kiva että tästä mahdollisuudesta sekä palvelun hinnasta kerrottaisiin selkeästi jo varausvaiheessa. Näin tarjous olisi varmasti houkuttelevampi.

Kuvankaappaus 2015-3-23 kello 18.26.47

Seuraavan hintaryhmän lippu vaikuttaa juuri nyt olevan laukkumaksun verran (20 €/suunta) lightiä kalliimpi, mutta missään ei kerrota tämän olevan vakiintunut käytäntö. Näin ainakin oma vaistoni kehottaa valitsemaan aluksi halvimman lipputyypin ja lisäämään tarvittaessa lisälaukun seuraavassa vaiheessa, kuten esimerkiksi Norwegianilla. Mutta tässä tuleekin se mutta. Varausjärjestelmä ei tarjoakaan seuraavalla sivulla lisäpalveluita, vaan kysyy matkustajan tiedot. Veikkaisin, että moni muukin miettii tässä vaiheessa, että ei lisäpalveluita taidetakaan tarjota tässä lipputyypissä.

“Onneksi” lisäpalvelut, eli kirjattu ‘lisämatkatavara’ (tällä nimellä listassa) ja istumapaikan valinta tarjotaan seuraavalla sivulla. Mutta. Tässä tulee toinen mutta. Lisäpalvelut pitää valita listasta ilman selkeää mainintaa hinnasta*. Tämän ‘sokkovalinnan’ jälkeen varaaja vihdoin saa eteensä koko matkan hinnan palveluineen ja voi siirtyä maksamaan. Sanoisin, että ei se kaikkein mukavin tai myyvin palvelukokemus.

Siispä kehitysehdotukseni Finnairille, vapaasti hyödynnettävissä: täydentäviä palveluita kannattaa tarjota asiakkaalle heti itse lipputyypin valitsemisen jälkeen. Hinnatkin olisi mukava nähdä heti listalla palvelun kuvauksen/nimen vieressä, ei jossain muualla muutaman klikkauksen takana. Näin palvelut olisivat helpommin ja houkuttelevimmin sekä asiakkaiden saatavilla että ostettavissa.


Note: kannattaa tarkistaa kaikki Finnairin lisä- ja palvelumaksut ennen shoppailua. Vähintään kahdesti. Pätee myös mm. muutoksissa jälkikäteen.  Ei tule ikäviä yllätyksiä tai väärinkäsityksiä.