Gesundheit

A flu got me. It sucks. Especially when it happens during the warmest, most sunny days of this Finnish summer of 2015.

But while with flu, I have a good reason to drink this hot water-lemon-lime-ginger-lemongrass-honey “tea”. Which is just awesome. And which, somehow, always brings me back to the one cold and rainy evening in Berlin. It was 2009, first year of studies, my second visit to Berlin and first one to ITB and Monsieur Vuong, who offered us the needed warm and cozy shelter from the big city rain, accompanied with a drink similar to this. Since then I have been to the restaurant once more and I guess I need to make a third one also. Just for the memories. And because Berlin also is always a good idea.

And the soup below? The recipe comes from my favorite cookbook by Tessa Kirosi. And the medicine comes from Apteekki. 

Flunssantappohommia. Koska paras aika sairastaa on tietysti vuoden lämpimimmät ja aurinkoisimmat päivät. Tai sitten ei.

Onneksi flunssassa saa täytyy juoda litroittain kuumaa vesi-inkivääri-sitruuna-lime-sitruunaruoho-hunaja “teetä”, joka hakee inspiraationsa eräästä sateisesta illasta Berliinissä v. 2009. Ensimmäinen opiskeluvuosi, toinen matkani Berliiniin ja ensimmäisen vierailuni ITB-messuille ja Mounsieur Vuong -ravintolaan, jossa samankaltainen juoma sulatti suurkapungin kolean sateen kylmettämän tyttären. Olen palannut ravintolaan vielä toisellakin reissulla ja tätä kirjoittaessani harkitsen kolmatta. Koska muistot. Ja koska myös Berliini on aina hyvä idea.

Advertisements

Esimerkillistä toimintaa Bilbaossa

Viime viikolla sain kutsun matkustaa asap Bilbaoon, johon hetken miettimisen jälkeen ostinkin liput ja lähdin. Ilman suurempia ennakko-odotuksia, tavoitteenani syödä ja juoda hyvin, nähdä meri ja Guggenheimin pihalla istuva jättiläismäinen kukkakoira. Matka ja kaupunki tarjosikin lopulta kaikkea tätä ja paljon muuta, yllättäen minut positiivisemmin kuin toinen suosikkini Ghent aikoinaan.

Kuten niin usein ennenkin, myös Bilbao tuntui juuri nyt olevan laajemmankin huomion kohteena (alan pikkuhiljaa uskoa omaavani erinomaisen trendivaiston). Lentäessäni Bilbaoon oli päivän Helsingin Sanomissa juttu Helsingin Guggenheim -projektista ja sunnuntain lehdestä silmiini osui kattava juttu Suomen Helsingin matkailun kehittämistarpeista. Vierailtuani lähiaikoina matkailijana sekä Helsingissä että nyt Bilbaossa, olen tehnyt lähes kaikki jutussakin esiintyvät huomiot sekä valmis pieneen vertailuun ja Bilbao-hehkutukseen.

Helsingissä ravintolat olivat yleisemminkin kesälomilla tai kiinni sunnuntaina, ruoka, juoma ja hotellit häkellyttävän kalliita ja matkailijoita palveleva liikennejärjestelmä epäselvä. Lisäksi palvelussa olen kokenut usein parantamisen varaa, esimerkkinä kerta, jolloin sain valitettavan töykeän vastauksen kysymykseeni, oletukseni mukaan siitä syystä että koska olen suomalainen (note: suomalainen mutta ei helsinkiläinen) minun täytyisi tietää kaikki Helsingistä, kuten miltä pysäkiltä tarkalleen lentokenttäbussi lähtee… Reklamoidessani huonosta palvelukokemuksesta hotelliin, sain vastineeksi kirjallisen pahoittelun. Vertailun vuoksi, Espanjassa reklamoidessamme virheestä, saimme korvaukseksi majoittua sviittiin perushuoneen hinnalla.

Onhan se hieman hassua: markkinointi nostaa esille nuoria, kunnianhimoisia keittiömestareita ja heidän ravintoloitaan, mutta monet paikat sulkevat ovensa juuri parhaaseen turistiaikaan. Pääkaupunkiseudun Michelin-tähdillä palkituista ravintoloista vain yksi on auki läpi kesän, vaikka Helsingissä on eniten matkailijoita juuri heinä–elokuussa.

Guggenheimin yhteydessä muistetaan aina puhua Bilbaon ihmeestä. Mutta Bilbaossa ei vain rakennettu museota. Siellä keksittiin koko kaupunki uudestaan. Pelkästään haisevan joen puhdistamiseen käytettiin yli miljardi euroa. Lisäksi kehitettiin julkista liikennettä.

Helsingin Sanomat 2.8.2015

Bilbaossa taasen… Noh, Espanjassa, harjaantunut silmä matkailututkija huomaa selvästi kuinka matkailupalveluihin ja matkailua tukevan infran kehittämiseen panostetaan ja kuinka panostus tuottaa ilmiselvästi viihtyviä asiakkaita ja tuloja. Tai oikeastaan ei huomaa, sillä kun nämä ovat kunnossa ei edes matkailututkija kiinnitä näihin huomiota, vaan lomailee rauhassa nauttien tarjonnasta ja kaiken sujuvuudesta. Lisäksi tällaiset paikat ovat hyviä, eloisia, viihtyisiä asuin- ja työskentelypaikkoja. Matkailu on Bilbaossa, kuten koko Espanjassa, selkeästi tärkeä ja tunnistettu elinkeino ja toimija, johon panostetaan, laajalla rintamalla. Junaratoja ei rakenneta vain teollisuuden tarpeisiin, vaan myös ihmisten, työssäkäyvien ja matkailijoiden. Ravintolat kannattavat, kun ihmisillä on varaa nauttia niiden antimista ja hyödyntää yleiset tilat tuttavien tapaamiseen. Espanjassa, toisin kuin Suomessa, ravintolaillallinen tai terassilla nautittu viini ei tule paljon kalliimmaksi kuin kotona itse laitettu ja nautittu. Lisäksi junalla tai metrolla tai raitiovaunulla pääsee paikasta A paikkaan B nopeammin, vaivattomammin ja ympäristöystävällisemmin kuin omalla autolla.

Bilbaossa on ihmisiä, paljon ihmisiä, erilaisia ihmisiä, ja joukkoon on helppo maastoutua, tuntea olevansa kotonaan, tervetulleena muukalaisena muiden muukalaisten joukossa. Kaupungissa on tietysti myös Guggenheim, mutta myös erinomaiset pyöräkaistat, siistitty joki ja ranta-alueet, ravintolat joista saa ruokaa puolilleöin ja joka päivä, kohtuullisella hinnalla, kaduille levittyvät terassit ja siistit aukiot. Palvelua ei välttämättä saa muilla kielillä kuin Espanjaksi / Baskiksi, mutta kaikissa vierailemissani paikoissa se oli erinomaista ja ystävällistä. Elekielelläkin pärjää.

Bilbao

Yövyimme tällä kertaa laadultaan viiden* tähden hotellissa, joka hinnaltaan vastasi suomalaista neljän* hotellia, mutta seuraavalla reissulla en sulkisi pois mahdollisuutta paikallisen Airbnb tarjonnan katsastamiseen. Espanjassa, kuten Suomessakin, mm. nuorisotyöttömyys ja yleinen taloudellinen lama on suurta ja siksi näen haluan nähdä Airbnb tyyppisten palveluiden mahdollisuudet. Uudet ns. jakamistalouden muodot monipuolistavat palvelutarjontaa, tarjoten samalla alueen asukkaille ja yrittäjille uusia mahdollisuuksia resurssien tehokkaampaan ja monipuolisempaan käyttöön ja tuotteistamiseen. Espanjassa ei mene taloudellisesti sen paremmin kuin Suomessakaan, mutta silti yleistunnelmaltaan maa oli valovuosia aurinkoisempi, innovatiivisempi ja vikkelämpi, näin pikaisesti katsottuna. Asiat tapahtuvat manana, mutta se manana eli huominen, se on Espanjassa nyt.

En muuten käynyt Guggenheimissa sisällä, koska aina täytyy jättää olla konkreettinen syy palata.


Tourism researcher in me was kinda impressed by Bilboa and especially the urban development efforts made there. Helsinki and Finland should learn from these best practices, far beyond Guggenheim. 

Let’s fly to Oviedo

I’ve had this thing with Asturias since I saw Vicky Cristina Barcelona. Therefore I didn’t hesitate long when I was invited to take a flight to Bilbao and offered a lift wherever I wanted in Northern Spain and Basque Country.

There we went then, to this autonomous region and it’s communal capital, Oviedo. Although we didn’t fly, like they do in the movie. We drove, along the coast of Bay of Biscay, through Cantabria, Santander, along the Camino de Santiago.  It was lovely.

Since my companion was is especially exited about Calatravawe he chose we’d stay in Ayre Hotel Oviedo, which proved to be a good pick even beyond the design (more than happy to get upgraded in to a huge suite after a misfortunate events by the hotel).

Moreover, when it comes to eating and drinking in Oviedo, Calle Gascona, aka el bulevar de la sidra is the unique place to be.

Siitä asti kun katsoin Vicky Cristina Barcelonan olen halunnut matkustaa Asturiaan. Kun sitten sain kutsun lentää Bilbaoon, sisältäen tarjouksen kyydistä minne tahansa Pohjois-Espanjassa, en epäröinyt kauaa vaan ostin liput ja lensin Bilbaoon, josta Biskajanlahden rantaa myötäillen ajoimme Santanderin ja uimatauon kautta, Camino de Santiagoa mukaillen, maakunnan pääkaupunkiin Oviedoon.

Yhtä innoissani kuin itse olin maakunnasta ja Biskajanlahdesta, oli matkaseuralaiseni Calatravasta, joten valitsimme hän varasi huoneen Ayre Hotel Oviedosta, joka “hamsterien” pienen epäonnen jälkeen muuttui suureksi sviitiksi. Viisi * muotoilusta ja palvelusta. Voisin palata milloin vain uudestaan, sekä maakuntaan että hotellin.

Lyhyellä vierailullamme ehdimme myös kokea kaupungin ainutllaatuisen ruoka-ja juomaelämyksen sekä paikallisen seuraelämän keskuksen Calle Gasconan eli ns. siideribulevardin. Ainutlaatuinen, kiehtova kokemus.

Lovely Tallinn

Visited Tallinn (for the first time) last week. Viking Line brought me from Helsinki to this lovely and cozy capital by the Baltic Sea, which directly became one of my favorites. I definitely need to go back soon (might also consider moving there, like, to almost any coastal city). We had only 24h there, so I do not have a many recommendations to give, yet. Although, it’s a small and cozy town, everything within easy reach, so even 24h is enough for a decent picture.

I’ve also heard Kalamaja district is the thing now, but unfortunately I have no empirical experience to prove it. yet. Nevertheless, here comes my top three in Tallinn:

For dinner Restoran Spotrestoranspot For the night and hotel breakfast Nordic Hotel Forum.nordicforumhotelFor getting lost, the old town. Obviously.
oldtowntallinnoldtowntallinnII kahvilatallinnassaannekeestland Shortly, Tallinn is always a good idea.


Ensimmäinen vierailuni Tallinnaan. Tehokkaasti kulutettuun, mutta rentouttavaan (ulkomaat tekevät aina hyvää) 24h vierailuun kuului yöpyminen ja runsas, laadukas (pekonia! mansikoita! vain terveysmehut puuttui!) aamupala Nordic Hotel Forumissa, illallinen Restorante Spotissa ja haahuilua vanhan kaupunkin kujilla. Suosittelen kaikkia edellä mainittuja, sillä kaupungista tuli hetkessä yksi suosikeistani ja palaan sinne ehdottomasti uudelleen (voisin myös muuttaa kaupunkiin asumaan, kuten, *krhm* lähes kaikkiin rannikkokaupunkeihin).

Going North

This DuettoPlus VR offers is a convenient way to combine business and leisure, aka remote work and traveling, in Finland. (Finally!). Ok, the WiFi does not work as well as it should, but at least there are enough power sockets, convenient place for laptop etc. and beverages within an easy reach. DuettoPlus doesn’t come with every VR route, but keep an eye for the possibility; definitely worth a try.

And where was I going to? To the Arctic Circle. Lapland. Took the Friday off and found myself this morning enjoying the downshift in my favorite kitchen – reading yesterday’s news with take-away coffee and a croissant. With my reindeer. This was followed by a lunch date with the girls in Kauppayhtiö. Yes, it was the best burgers in town in Finland again. Tgi(free)f!


Junalla matkustaminen Suomessa on kallista, hidasta ja useimmiten hieman epämiellyttävää. Mutta eiliselle matkalle pohjoiseen onnistuin nappaamaan viimeiselle pätkälle paikan DuettoPlus -vaunusta (lähes tyhjässä junassa tulikin sitten pohdittua miten kannattavaa kannattamatonta tämä toiminta täytyy olla, ainakin meille veronmaksajille, varsinkin tuon Economistista jälleen bongaamani teorian mukaan). Lyhyesti, DuettoPlus tekee vihdoin työn ja huvin eli matkustamisen ja etätyön yhdistämisestä jos ei nyt ihan hauskaa, niin ainakin siedettävää. Riittävästi pistorasioita, työskentely- ja laskutilaa tietokoneelle sekä virvokkeita lyhyen matkan päästä alakerrasta. VR WiFi ei edelleenkään toimi ja oman puhelimenkin verkko pätki, mutta jos ajattelee tämän toimivan tavallaan muuta työskentelyä tehostavana “viihdeblokkina” niin kokonaisuudelle 8+.

Matkan päätepisteessä olenkin reippaasti downshiftannut heittäytynyt vapaalle, aloittamalla aamuni take-away kahvilla, croissantilla ja eilisen uutisilla, jatkamalla parhaalle burgerilounaalle ystävien seuraan. Tämä jos joku on oman elämänsä turistina olemista. Poroineen kaikkineen.

Sunday in Kuopio

Since I’m the new girl in town (quite a common problem tradition for me) there’s not many social activities to choose from yet, especially on Sunday’s (the official finnish “stay home with your family” -day). Therefore I have time for things like coffee in bed, sports and cooking for the next week. Reading and travel planning dreaming. Working woman blues etc.

Today it’s tabbouleh in the making. I use the recipe, or improvise from the parts I remember, by Tessa Kiros. Her book “Falling Cloudberries / A World of Family Recipe” sums up pretty much everything I like from Finnish and foreign kitchen. Highly recommended.

While cooking, I listen this.


Harmaat ja ehkä hieman yksinäisetkin (new girl in town…) sunnuntait Kuopiossa on parasta viettää hellan äärellä. Tänään vuorossa tabbouleh, ajatuksena että riittäisi seuravaan viikon eväiksikin. Lisäksi olisi hyvä jos tämä edes hieman lievittäisi aivan liian suuriin lukemiin kohonnutta matkakuumetta. Lebanon, anyone?