Kiipeilyturistin taakka

Nepal on erittäin köyhä maa, jossa on 29 miljoonaa asukasta. Nyt viranomaisten käsissä on iso kriisi, jossa lukuisat perheet ovat joutuneet taivasalle. Luulisi, että viranomaisilla on muuta ajateltavaa kuin joidenkin turistien pelastaminen vuorilta. Tiedot syrjäisten vuoristokylien tuhoista eivät ole vielä edes saapuneet”, Gustafsson sanoo.

–––

Nepalin puutteelliset pelastusvalmiudet ovat huolestuttaneet kaikkia maassa vierailleita kiipeilijöitä. Gustafsson sanoo tarjoutuneensa tekemään Suomen suurlähetystölle pelastusmanuaalin, mutta hanke kariutui.

Gustafsson on kulkenut Nepalissa yhteensä parinkymmenen vuoden ajan. Sinä aikana elintason nousu on näkynyt siten, että huterasti perustettujen talojen päälle on noussut uusia kerroksia.

“Me olemme todenneet, että tämä ei todellakaan ole se paikka, missä kannattaa olla maanjäristyksen sattuessa”, Gustafsson sanoo.

@ Veikka Gustafsson / HS 27.4.2015

Miten meni, noin niinku omasta mielestä? Olisikohan asialle kannattanut tehdä jotain jo aiemmin? Vaikkapa sijoittamalla omia resursseja pelastusvalmiuksien ja Nepalin kehittämiseen. Kun ongelma ja toimenpiteiden tarve kuitenkin on selvästi tiedostettu jo aiemmin.

Advertisements

No country for young people

Brysselin matkalla tapasin tuttavia parin vuoden takaa ja tutustuin uusiin ihmisiin. Moni tutuista kyseli missä olin ollut nämä pari vuotta välissä ja missä erityisesti olin nyt. Olinko palannut pysyvästi takaisin? Vai olinko vain käymässä? Yritin vastata. Olin palannut Lappiin, niinkuin puhuttiin, päättämään opinnot. Ei, en ollut palannut Helsinkiin, minä olen Lapista, muistatko? Kyllä, Rovaniemelle yliopistoon, vastasin toiselle. Mutta sieltäkin olin jo kertaalleen ehtinyt muuttaa toisaalle, ja palata taas, lähteäkseni taas muutaman viikon kuluttua Kuopioon.

Olin tullut Brysseliin vain käymään. Vaikka mukava tänne olisi palata, olisiko sinulla töitä? Ei, en vieläkään ollut saanut pitkää työsopimusta. Ei, en vieläkään tiennyt missä olisin ensi talvena, kerroin neljännelle. Kyllä, ajat ovat vaikeita. Kyllä, Suomi tarvitsisi muutoksen. Ei, en ollut tyytyväinen vaalitulokseen. Ei, en usko että valtiota voi johtaa niinkuin yritystä, ainakaan positiivisin tuloksin. Yrityksiä kyllä voi, ja pitäisikin. Kyllä, Eurooppa yhdistää. Mutta Suomi erottaa.

Bussin ohittaessa Naton päämajan, lentokoneessa tapaamani ukrainalainen kysyi pitäisikö Suomen liittyä Natoon. Silloin tajusin mitä olen eniten kaivannut nämä kaksi vuotta periferiassa. Tuolla jossain on todellisuus, jossa historiaa tehdään. Täällä sitä vain eletään.


^ I’m mostly talking about moving. And traveling. Life and work. If you want to read something similar, but more beautifully written, I’d recommend this.

Skategirls of Kabul

First I was quite mad. And still am. A little. For all the conservatives, populists and the old ones who’ve already proved to be incapable of modernizing this country, to get so many votes and the right to rule this country for the next 4 years.

But then I saw these pictures. Skategirls of Kabul. If they can do it, then we don’t have nothing to worry about in here.

Kuvankaappaus 2015-4-20 kello 22.17.20

© Jessica Fulford-Dobson


Menneisyys voitti sittenkin eilen. Minä olin ja olen edelleen hieman turhautunut. Mutta sitten näin nämä kuvat Kabulin skeittaavista tytöistä ja hitto vie, jos he tekevät sen yhdessä konservatiivisimmista ja sekopäisimmistä maista maailmassa, niin eihän meillä ole täällä mitään hätää vaikka maata pian johtaakin uskovainen, arvokonservatiivi insinööri.

*Who run the world? Girls!

Vaalipäivä 19.4.2015

Pohjoismaisen demokratian juhlapäivä. Toivon avoimuuden, muutoksen ja kehityksen voittoa, en vanhojen aikojen, sulkeutuneisuuden ja toimimattomien tapojen. Kuvassa mummini ja muut pohjoisen emäntäkoulun tytöt Suomen Eduskunnassa 50-luvulla. Muistetaan heidät ja heidän tekemänsä työ, mutta ei jämähdetä siihen, vaan jatketaan työtä. Joohan?


The polls are open and Finns are voting. It’s the Finnish parliamentary election 2015. And I really hope we move forward and not back to the old days and old ways. In the picture there’s my grandma and her class, after a long trip from the Arctic Circle to the capital, visiting the Finnish Parliamentary in the Fifties. Btw, I haven’t been there. Yet.