Olipa kerran päivä jolloin yksi tweet tai oikeastaan kuva tweetistä (alla) onnistui kertomaan tyhjentävästi sen miksi suomalainen luontomatkailu(tuote) ei myy. Eihän se myy kun sitä ei saa myydä.
Kun palvelun tuottaja ja pääoman haltija, tässä tapauksessa Metsähallituksen Luontopalvelut, ei selvästi ymmärrä että juuri tässä, autiotuvissa ja savottakulttuurissa, olisi se mahdollisuus pääoman tuotteistamiseen ja edelleen luontomatkailupalvelun / kohteen / tuotteen myyntiin ja kilpailukyvyn kohentamiseen, ollaan hyvin suomalaisen ongelman ytimessä.
Ei, kaikkea ei pidä eikä voi kaupallistaa, mutta kuka toisaalta onkaan oikea henkilö tai taho päättämään tästä? Eikö juuri Metsähallituksen Luontopalveluiden tehtävänä ole toimia kannattavasti, tuottaen kilpailukykyisiä palveluita? Varsinkin kun organisaatiolla on hallussaan harvinaislaatuinen ja arvokas pääoma, suomalainen luonto ja siihen liittyvä kulttuuri, jonka ainakin minä toivoisin tuottavan hyötyä entistä enemmän ja kestävämmin, koko maamme hyödyksi.
Luontopalvelujen tehtävänä on hoitaa luonnonsuojeluun ja retkeilyyn varattuja valtion maita, kuten kansallispuistoja ja tuottaa niille retkeilypalveluja.
@ Metsähallitus
Jos ja kun Metsähallitus on toisaalla jo menestyksellisesti kaupallistanut ja myynyt talousmetsänsä, niin eikö samankaltaista kehitystä voisi odottaa saman organisaation hallinnoimilta kansallispuistoilta ja muilta luontomatkailukohteilta, jotka on rauhoitettu talousmetsissä toteutettavalta kaupalliselta toiminnalta, tarkoituksenaan näin mahdollistaa metsien ja muiden luontokohteiden hyödyntäminen muilla tavoin. Mikäli Luontopalvelut ymmärtäisi tehtävänsä ja mahdollisuutensa, se ei ylistäisi ylläolevaa tweettiä, vaan miettisi hallussaan olevan kulttuurin sekä maa- ja vesivarantojen kaupallistamista sekä muuta hyödyntämistä ja kehittämistä niin, että toiminta olisi kilpailukykyistä ja kokonaisvaltaisesti kestävää. Näin myös alueiden sekä kulttuurin suojelu muunlaiselta kaupalliselta toiminnalta (vrt. talousmetsät) olisi paremmin perusteltavissa. Kokonaisvaltaiseen kestävään kehiykseen ja toimintaan kun kuuluu myös taloudellinen kestävyys, mikä valitettavan usein tuntuu unohtuvan mamme toimijoilta (erityisesti julkisilta).
Metsähallituksen toiminnan välilliset taloudelliset vaikutukset ovat mittavia. Yksi kansallispuistojen palveluihin tai luontokeskuksiin sijoitettu euro tuottaa aluetalouteen keskimäärin kymmenen euroa.
@ Metsähallitus
Lisäksi mielestäni olisi enemmäin kuin aiheellista huomata, kuinka matkailijat yhä enenevissä määrin ovat valmiita ostamaan luontomatkailutuotteita ja palveluita, niiden tarjotessa mm. hyvinvointia ja vastapainon kaupungistuneelle arkielämälle (tilastotietoa mm. UNWTO). Suomen luonnon puhtaus ja hiljaisuus sekä helppo saavutettavuus ovat kansainvälisillä matkailumarkkinoilla kilpailutekijöitä, jotka voisikin myydä ja hyödyntää entistä tehokkaammin.
Olemme tottuneet siihen että valtiollamme on varaa ylläpitää ja kehittää meille ilmaispalveluita, kuten kansallispuistoja budjettivaroin, mutta tilanne ei valitettavasti tule jatkumaan näin ruusuisena. Siksi olisi parasta toimia ennen kuin on liian myöhäistä.
Julkishallinnolta edellytetään tiukkana talousaikana yhä parempaa tuottavuutta ja vaikuttavuutta.
© Rauno Väisänen, luontopalvelujohtaja, Metsähallituksen luontopalvelut
Yksinkertaisestettuna, tuotteistaminen, esimerkkinä juuri näiden autiotupien ja sitä kautta savottakämppäkulttuurin, johtaisi hyvin toteutettuna myyntiin, joka edelleen tuottaisi tuloja, jotka edelleen voitaisiin sijoittaa vaikkapa itse tuotteen/palvelun ylläpitoon ja kehittämiseen, mikä tässä tapauksessa edistäisi myös kulttuurin säilyttämistä, arvostamista ja tiedon siirtämistä jälkipolville. Samalla toiminta parantaisi Luontopalveluiden matkailutuotteiden ja palveluiden kannattavuutta ja edistäisi Luontopalveluiden hallinnoimien alueiden ja palveluiden, joista useimmat kansallispuistoja, kestävää käyttöä ja kehittämistä.
Metsähallitus on ainutlaatuinen kokonaisuus. Se hoitaa ja käyttää kolmasosaa Suomen maa- ja vesialueista.
Valtionmaiden vanhat torpat, savottakämpät ja niittyladot ovat luonnon keskellä säilyneitä muistoja entisajan elinkeinoista, rakentamisen taidosta ja ihmisen suhteesta ympäristöönsä.
Vaikka suurimman osan kansallispuistoissa toimivista luontomatkailupalveluista ja tuotteista tuottavatkin yksityisyritykset yhteistyössä Metsähallituksen kanssa (ja sen luvalla), on myös Metsähallituksella itsellään mahdollisuus tuotteistaa ja myydä omia toimintojaan ja palveluitaan, hyödyntöen näin parhaalla mahdollisella tavalla hallussaan olevaa mittavaa maa- ja vesivarantoa.
Luontomatkailun ja sitä kautta kansallipuistojen retkeily ja virkistyskäytön kehitysmalliin kuuluu, että tiettyyn rajaan asti vierailumäärien lisääntyminen on kestävää ja aluetta kokonaisvaltaisesti hyödyntävää. Mutta rajan ohitettuaan toiminta kääntyy itseään vastaan ja vierailumääriä on rajoitettava, jos ja kun alueen alkuperäiset ympäristö- ja kulttuuriarvot halutaan säilyttää. Suomen harva asutus ja maltilliset retkeilijamäärät pitävät kansallispuistomme ja luontomme vielä kaukana näistä rajoista, mutta esimerkiksi Nuuksiossa voisimme jo lähitulevaisuudessa nähdä alueen suosion ja pääkapunkiseudun kehityksen johtavan siihen, että suosituimmilla alueilla kävijämääriä on rajoitettava vaikkapa yhdysvaltojen kansallispuistojen malliin. Valitettavan usein rakentava keskustelu aiheesta Suomessa tuntuu kuitenkin tukahtuvan alkutekijöihinsä, kun aletaan puhua pääsymaksuista ja muista malleista, joihin meillä ei ole vielä jouduttu turvautumaan, koska kuten edellä jo esitin, olemme tottuneet että joku muu maksaa ja tuottaa erinomaiset ilmaispalvelumme.
Voisin ja haluaisin kirjoittaa lisäksi pitkän pätkän digitalisaation mahdollistamista uusista tuotteistamista- ja kehitysmahdollisuuksista luontomatkailualalla ja sitä kautta myös Metsähallituksen toiminnassa, mutta jätetään se nyt toiseen kertaan. Viimeisinä sanoinani tällä kertaa haluaisin vain kertaalleen painottaa, että haaveissani luontomatkailu ja erityisesti kansallispuistot olisivat pian yksi tuottoisimmista suomalaisista vientiartikkeleista.
It’s all about how in Finland they do not know how to sell the marvelous nature and services we have i.e. in National Parks.
Tiina Kivelä 