She’s going north

Lapland calling. Oh joy! What I’m gonna do there? Check out the ruska 2015. Sauna. Celebrate Octoberfest with dear friends (Spaten). Check out new places, brunch here or maybe there, say hi to reindeers (maybe eat some) and just enjoy the magic

Lappi kutsuu. Ja aion muuten raivata tieni sinne lakoista, mielenilmauksista, myrskyistä, vedenpaisumuksesta tms. välittämättä. Tai no, välitän kyllä, en vain näe nyt tarvetta mielenilmaukselle tai lakkoilulle samoista syistä kuin muut. Ja luonnonvoimillehan ei useimmiten vaan voi mitään. Mutta, menen nyt kyllä tahdonvoimalla läpi vaikka harmaan kiven. Koska koti-ikävä.

Agendalla on ainakin vuoden 2015 ruskatilanteen tarkastus, Sauna, Octoberfest ja muutama Spaten -pullo. Uusien paikkojen testausta, brunssi kenties täällä tai täällä ja ihan vain kotoisaa olemista.

Fotos: Pyhä-Luosto National Park, August/September 2014

Advertisements

Hitaasti mutta varmasti

Olen viime aikoina puhunut paljon kalifornialaisen kanssa, joka tällä hetkellä sijaitsee Etelä-Euroopassa. Kuulumisten mukaan sekä Kaliforniassa että Etelä-Euroopassa on liian kuuma, kuiva, ahdistava. Kuulemma Suomen viileän raikas ilma olisi paljon miellyttävämpi ympäristö (jos vain pystyy sulkemaan silmänsä ja korvansa rasismilta). Sateinen kesämme olisi enemmän kuin lottovoitto kuivuuden riivaamassa Kaliforniassa ja viileät järvivetemme kuumaa Välimerta houkuttavampi virkistymisympäristö.

Lisäksi olen lukenut ja kuunnellut #GLACIER puheenvuoroja ja miettinyt kaiken tämän johdosta, ovatkohan matkailu ja matkailijat ihan riittävän varautuneita ja informoituja ilmastonmuutoksen vaikutuksista matkailuelinkeinolle? Valitettavasti vaikuttaa, etteivät ole. Ainakaan Suomessa.

Ilmastonmuutos ei ole enää kaukainen ongelma tulevaisuudessa. Se tapahtuu nyt, ja se tapahtuu täällä

Alaskan ilmasto on lämmennyt kaksi kertaa nopeammin kuin muualla Yhdysvalloissa. Ikirouta sulaa. Kun jää vetäytyy rannikoilta, myrskyt syövät rantaviivaa, ja kokonaisia kyliä Alaskassa pitää siirtää uusiin paikkoihin.

Tänä kesänä Alaskassa oli yhtä aikaa 300 metsäpaloa, ja Alaskan jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa.

– ilmastonmuutoksen torjuminen on myös taloudellisesti järkevää. Presidentti vetosi siihen, että vaikka päästöt ovat vähentyneet, talouskasvu on jatkunut.

Ihmisten ei siis pidä ajatella, että ympäristön suojelu ja talouskasvu sulkisivat toisensa pois. Puhdas energia voi myös säästää rahaa.

© Barack Obama, Anchorage, Alaska 31.8.2015 / Helsingin Sanomat

Minulta on myös suoraan kysytty vinkkejä kestävämpiin, ympäristöystävällisiin matkailutapoihin ja matkailun kehittämiseen (lämmittää mieltä kun joku kuuntelee; aina kun asiantuntemukselle on käyttöä, koen maksavani opintotukia yhteiskunnalle takaisin oikein korkojen kanssa, kun pro bonona sitä teen. Terveisiä vaan Huili -lehteen!). Ja koska päänsisäisiä mietintöjä on aina hauska jakaa mahdollisimman laajalle, niin tässä se mielestäni puuttuva olennainen kappale tämänhetkisestä julkisesta matkailun kehittämiskeskustelusta Suomessa.

Being fanatically focused on the changing consumer behaviors across all sectors, not just travel — whether because of digital tools or globalization or other generational factors — rather than what silos are doing talking among themselves, and how that affects travel and its future

© Skift

Kuluttajakäyttätyminen muuttuu kiihtyvällä tahdilla, digitalisaation, globalisaation, ilmastonmuutoksen ja monien muiden suurempien trendien kautta. Eivätkä matkailijat ole muita kuluttajia parempia tai pahempia muutokseen sopeutumisessa, pikemminkin päinvastoin. Matkailijat, ylittäessään rajoja ja poistuessaan omalta mukavuusalueeltaan, omasta arjestaan, ovat hyvinkin otollinen ryhmä huomaamaan muutoksen ennen muita. He myös toimivat muutoksen airueina, kriittisenä massanaan, levittäen uusia ja vanhoja aatteita ja toimintapoja eteenpäin ja tuoden uusia ja vanhoja ideoita ja taitoja matkoiltaan takaisin lähtöalueilleen.

Matkailu mahdollistaa muutokset ja omaksuu muutosten vaatimukset, nopeasti ja saumattomasti. Koska sellaista matkailu on. Liikkuvaista, arvaamatonta ja aina uusia kohteita hamuavaa. Matkailu voi aiheuttaa paljon pahaa, mutta myös paljon hyvää.

Se aika, jolloin saatoimme vedota tietämättömyyteen, on ohi. He, jota kiistävät tieteellisen tiedon, ovat omalla, yhä pienenevällä saarellaan”, presidentti sanoi.

Islannissa, graduaineistoa kerätessä, kiinnitin huomiota kuinka yritykset jo toimivat uudella tavalla, eivätkä vain miettineet mitä jos ja sitten kun. He olivat huomanneet, että revontulimatkailulla voi aikaistaa talvisesonkia ja että sijaintinsa vuoksi he ovat erinoaminen stopover kohde. Ja he olivat toteuttaneet tarvittavat toimet, jotta hyödyn näistä saisi jo nyt mahdollisimman tehokkaasti. Revontuliretkiä järjestettiin jo syksyllä heti iltojen ja öiden pimetessä, retkillä hyödynnettiin öinen teiden ja taukopaikkojen vajaakäyttö, hotelleissa oli käännetty rytmit ympäri ja mm. uudenlaisilla tuotteilla vastattiin paremmin jet-lagista kärsivien asiakkaiden tarpeisiin. Islannissa ymmärrettiin, että asiakkaan erilainen vuorokausirytmi luo myös mahdollisuuksia, eikä vain ongelmia, ja että matkailu voi olla toimiva ratkaisu talouskriisistä selviämiseen.

Milloin tämä ymmärretään myös Suomessa? Milloin ymmärretään, että lentoyhteyksien sijaan sisämaassa olisi parempi kehittää nopeita junayhteyksiä? Milloin ymmärretään, että ulkomaalaiset pitää saada lennätettyä ennemmin Suomeen kuin suomalaiset Suomesta pois? Milloin ymmärretään, että yritysten ja alueiden ei pitäisi kilpailla verissäpäin matkailijoista ja resursseista Suomen rajojen sisäpuolella, vaan globaalissa markkinataloudessa Suomi on vahvempi toimija yhtenäisenä, modernina ja innovatiivisena toimijana.

The future of travel will be defined by leaders who understand the larger context in which travel operates, not by navel-gazing.

Miksi niin moni tuntuu sulkevan silmänsä siltä, että myös matkailuun ja matkailun tarpeita palvelevaan liikenteeseen yhä kiihtyvämmällä tahdilla vaikuttavia megatrendejä ovat uudet energiamuodot, ilmastonmuutokseen reagoiminen ja digitalisaatio? Miksi näistä vasta puhutaan, eikä toimita? Miksi matkailun ja liikenteen kehittämisestä puhuttaessa halutaan niin usein tukeutua vanhoihin ratkaisuihin, ja ennen/muualla toimineisiin toimintamalleihin, sen sijaan että huomioitaisiin muutos, trendit ja erityisesti uudet mahdollisuudet? Se, että Norjassa perustetaan uusia maakuntalentokenttiä ja lentoyhteyksiä vuoristojen ja merien saartamiin taajamiin, ei tarkoita että lentoyhteydet olisivat ainoat vaihtoehdot myös pohjanmaan lakeuksilla. Oslon ja Tukholman välillekin on kehitetty nopea junayhteys, koska se on mahdollista ja koska ihmisille täytyy antaa oikeasti houkutteleva vaihtoehto lentoliikenteelle missä se vain on mahdollista. Glacier sai ainakin itseni taas muistamaan, että COP21 voi myös aiheuttaa mittavia lisäkustannuksia lentoliikenteelle (ja kalliimpia lentolippuja) tiukempina päästövähennystavoitteineen.

Suomen matkailu voi saada myös kilpailullista hyötyä, kun monien nykyisin suosittujen matkakohteiden ilmasto-olosuhteet muualla Euroopassa tai maailmalla heikkenevät. Lähimatkailun suosio voi kasvaa, jos lentolippujen hintoja joudutaan nostamaan tuntuvasti hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi. Ilmastonmuutosta hillittäessä tarvitaan kaikkien toimialojen panostusta, myös matkailun.

Kun matkailuyrityksissä suunnitellaan uusia palveluita ja harkitaan investointeja, kannattaa pitää mielessä myös ilmastonmuutos ja sen hilltisemisen vaatimat muutokset elintavoissamme. Ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin ei ole järkevää pyrkiä sopeutumaan keinoilla, jotka itsessään lisäävät energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Ilmastonmuutos tuntuu selvimin kymmenien vuosien mittakaavassa. Jos suunnitellun investoinnin aikamittakaava on vain muutama vuosi, investoinnin järkevyyttä voidaan hyvin arvioida nykyistä ilmastoa kuvaavien ilmastotilastojen avulla. Jos sen sijaan rakennelmat on tarkoitettu kestämään kymmeniä vuosia, on riskejä arvioitaessa ehdottomasti syytä perehtyä myös tulevaisuutta kuvaaviin ilmastonmuutosskenaarioihin. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vaadittavat energian säästötoimet sen sijaan saattavat vaikuttaa toimintaympäristöön paljon nopeamminkin.

© Reija Ruuhela ja KImmo Ruosteenoja, Minne menet matkailu? Näkökulmia matkailun ennakointiin, osa I

Niin. Tällaista minä mietin näinä päivinä. Matkailua, kuten yleensäkään ihmisten vapaata liikkumista, on vaikea estää. Ihmiset liikkuvat ja haluavat liikkua. Mutta matkailua voi ja pitäisi hallita ja ohjata ja kehittää, mieluiten kestävällä tavalla, imo. Matkailijana voimme tehdä ekologisia ratkaisuja ja äänestää jaloillamme kestävän kehityksen edistämiseksi, mutta myös matkailun kehittäjinä ja palvelun tarjoajina voimme tehdä paljonkin sen eteen, että matkailijat valitsisivat ns. paremman ratkaisun.


*COP21 liittyvä hieno esimerkki asiantuntemuksen markkinoinnista vaikkapa poliitikkojen käyttöön ilmastoneuvotteluihin: jokerikortit!


Lately, I’ve been thinking of sustainable development. Maybe because COP21 is nearing. I also wanted to give some insights to the finnish tourism industry / authorities on why they should consider the possible positive and negative effects of megatrends in our global society. No need to translate all this, it’s only Finland I’m worried about. You’re doing just fine.

Eihän se myy kun sitä ei myydä eli tarina suomalaisen luontomatkailun vientivaikeuksista

Olipa kerran päivä jolloin yksi tweet tai oikeastaan kuva tweetistä (alla) onnistui kertomaan tyhjentävästi sen miksi suomalainen luontomatkailu(tuote) ei myy. Eihän se myy kun sitä ei saa myydä.

Luontopalvelut

Kun palvelun tuottaja ja pääoman haltija, tässä tapauksessa Metsähallituksen Luontopalvelut, ei selvästi ymmärrä että juuri tässä, autiotuvissa ja savottakulttuurissa, olisi se mahdollisuus pääoman tuotteistamiseen ja edelleen luontomatkailupalvelun / kohteen / tuotteen myyntiin ja kilpailukyvyn kohentamiseen, ollaan hyvin suomalaisen ongelman ytimessä.

Ei, kaikkea ei pidä eikä voi kaupallistaa, mutta kuka toisaalta onkaan oikea henkilö tai taho päättämään tästä? Eikö juuri Metsähallituksen Luontopalveluiden tehtävänä ole toimia kannattavasti, tuottaen kilpailukykyisiä palveluita? Varsinkin kun organisaatiolla on hallussaan harvinaislaatuinen ja arvokas pääoma, suomalainen luonto ja siihen liittyvä kulttuuri, jonka ainakin minä toivoisin tuottavan hyötyä entistä enemmän ja kestävämmin, koko maamme hyödyksi.

Luontopalvelujen tehtävänä on hoitaa luonnonsuojeluun ja retkeilyyn varattuja valtion maita, kuten kansallispuistoja ja tuottaa niille retkeilypalveluja.

@ Metsähallitus

Jos ja kun Metsähallitus on toisaalla jo menestyksellisesti kaupallistanut ja myynyt talousmetsänsä, niin eikö samankaltaista kehitystä voisi odottaa saman organisaation hallinnoimilta kansallispuistoilta ja muilta luontomatkailukohteilta, jotka on rauhoitettu talousmetsissä toteutettavalta kaupalliselta toiminnalta, tarkoituksenaan näin mahdollistaa metsien ja muiden luontokohteiden hyödyntäminen muilla tavoin. Mikäli Luontopalvelut ymmärtäisi tehtävänsä ja mahdollisuutensa, se ei ylistäisi ylläolevaa tweettiä, vaan miettisi hallussaan olevan kulttuurin sekä maa- ja vesivarantojen kaupallistamista sekä muuta hyödyntämistä ja kehittämistä niin, että toiminta olisi kilpailukykyistä ja kokonaisvaltaisesti kestävää. Näin myös alueiden sekä kulttuurin suojelu muunlaiselta kaupalliselta toiminnalta (vrt. talousmetsät) olisi paremmin perusteltavissa. Kokonaisvaltaiseen kestävään kehiykseen ja toimintaan kun kuuluu myös taloudellinen kestävyys, mikä valitettavan usein tuntuu unohtuvan mamme toimijoilta (erityisesti julkisilta).

Metsähallituksen toiminnan välilliset taloudelliset vaikutukset ovat mittavia. Yksi kansallispuistojen palveluihin tai luontokeskuksiin sijoitettu euro tuottaa aluetalouteen keskimäärin kymmenen euroa.

@ Metsähallitus

Lisäksi mielestäni olisi enemmäin kuin aiheellista huomata, kuinka matkailijat yhä enenevissä määrin ovat valmiita ostamaan luontomatkailutuotteita ja palveluita, niiden tarjotessa mm. hyvinvointia ja vastapainon kaupungistuneelle arkielämälle (tilastotietoa mm. UNWTO). Suomen luonnon puhtaus ja hiljaisuus sekä helppo saavutettavuus ovat kansainvälisillä matkailumarkkinoilla kilpailutekijöitä, jotka voisikin myydä ja hyödyntää entistä tehokkaammin.

Olemme tottuneet siihen että valtiollamme on varaa ylläpitää ja kehittää meille ilmaispalveluita, kuten kansallispuistoja budjettivaroin, mutta tilanne ei valitettavasti tule jatkumaan näin ruusuisena. Siksi olisi parasta toimia ennen kuin on liian myöhäistä.

Julkishallinnolta edellytetään tiukkana talousaikana yhä parempaa tuottavuutta ja vaikuttavuutta.

© Rauno Väisänen, luontopalvelujohtaja, Metsähallituksen luontopalvelut

Yksinkertaisestettuna, tuotteistaminen, esimerkkinä juuri näiden autiotupien ja sitä kautta savottakämppäkulttuurin, johtaisi hyvin toteutettuna myyntiin, joka edelleen tuottaisi tuloja, jotka edelleen voitaisiin sijoittaa vaikkapa itse tuotteen/palvelun ylläpitoon ja kehittämiseen, mikä tässä tapauksessa edistäisi myös kulttuurin säilyttämistä, arvostamista ja tiedon siirtämistä jälkipolville.  Samalla toiminta parantaisi Luontopalveluiden matkailutuotteiden ja palveluiden kannattavuutta ja edistäisi Luontopalveluiden hallinnoimien alueiden ja palveluiden, joista useimmat kansallispuistoja, kestävää käyttöä ja kehittämistä.

Metsähallitus on ainutlaatuinen kokonaisuus. Se hoitaa ja käyttää kolmasosaa Suomen maa- ja vesialueista.

Valtionmaiden vanhat torpat, savottakämpät ja niittyladot ovat luonnon keskellä säilyneitä muistoja entisajan elinkeinoista, rakentamisen taidosta ja ihmisen suhteesta ympäristöönsä.

© Metsähallitus

Vaikka suurimman osan kansallispuistoissa toimivista luontomatkailupalveluista ja tuotteista tuottavatkin yksityisyritykset yhteistyössä Metsähallituksen kanssa (ja sen luvalla), on myös Metsähallituksella itsellään mahdollisuus tuotteistaa ja myydä omia toimintojaan ja palveluitaan, hyödyntöen näin parhaalla mahdollisella tavalla hallussaan olevaa mittavaa maa- ja vesivarantoa.

Luontomatkailun ja sitä kautta kansallipuistojen retkeily ja virkistyskäytön kehitysmalliin kuuluu, että tiettyyn rajaan asti vierailumäärien lisääntyminen on kestävää ja aluetta kokonaisvaltaisesti hyödyntävää. Mutta rajan ohitettuaan toiminta kääntyy itseään vastaan ja vierailumääriä on rajoitettava, jos ja kun alueen alkuperäiset ympäristö- ja kulttuuriarvot halutaan säilyttää. Suomen harva asutus ja maltilliset retkeilijamäärät pitävät kansallispuistomme ja luontomme vielä kaukana näistä rajoista, mutta esimerkiksi Nuuksiossa voisimme jo lähitulevaisuudessa nähdä alueen suosion ja pääkapunkiseudun kehityksen johtavan siihen, että suosituimmilla alueilla kävijämääriä on rajoitettava vaikkapa yhdysvaltojen kansallispuistojen malliin.  Valitettavan usein rakentava keskustelu aiheesta Suomessa tuntuu kuitenkin tukahtuvan alkutekijöihinsä, kun aletaan puhua pääsymaksuista ja muista malleista, joihin meillä ei ole vielä jouduttu turvautumaan, koska kuten edellä jo esitin, olemme tottuneet että joku muu maksaa ja tuottaa erinomaiset ilmaispalvelumme.

Voisin ja haluaisin kirjoittaa lisäksi pitkän pätkän digitalisaation mahdollistamista uusista tuotteistamista- ja kehitysmahdollisuuksista luontomatkailualalla ja sitä kautta myös Metsähallituksen toiminnassa, mutta jätetään se nyt toiseen kertaan. Viimeisinä sanoinani tällä kertaa haluaisin vain kertaalleen painottaa, että haaveissani luontomatkailu ja erityisesti kansallispuistot olisivat pian yksi tuottoisimmista suomalaisista vientiartikkeleista.


It’s all about how in Finland they do not know how to sell the marvelous nature and services we have i.e. in National Parks.

Ei näin

Itsepäiset suomalaiset pelastettiin Islannin Vatnajökull -jäätiköltä. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon edelleen: matkaillessa ja erityisesti luonnonvoimien armoilla liikuttaessa paras teko on uskoa paikallisia ja hyödyntää kaikki mahdollinen tietotaito nöyrästi. Ettei vain kävisi kuten näille suomalaisille, jotka itsepäisyyttään asettivat vaaraan sekä itsensä että vapaaehtoiset pelastajat.