Cinderella Tours

Last night, arriving to the destination around 2am, over two hours later than the original plan (because the very problematic relationship between very low temperatures and VR) I thought that if I’d put up  a travel company, it should be called Cinderella Tours.

Always catching the latests return connection at last minute. Ending up in delayed, cancelled or some other way complicated flight / train / whatever.  But still winning, leaving the party on the highest point and getting the prince in the end.

Fear, to a great extent, is born of a story we tell ourselves, and so I chose to tell myself a different story from the one women are told. I decided I was safe. I was strong. I was brave. Nothing could vanquish me.

© Cheryl Strayed

Don’t get me wrong though; I’ll never learn to understand nor like the slow and poorly functioning Finnish trains.

For the world is movement, and you cannot be stationary in your attitude toward something that is moving.
© Henri Cartier-Bresson

Helsinki was great, freezing cold but beautiful and the Henri Cartier-Bresson in Ateneum was exhausting but thought provoking. And of course there were some dancing and laughter and burgers and beer.  A nice little visit.

boats

Helsinki oli todella kylmä mutta kaunis ja mukava. VR sen sijaan oli vain täysin jäässä.

 

Advertisements

Goodbye Lapland > Helsinki Stopover

Only the northern people seem to understand the concept Helsinki Stopover by Finnair. Flying there in the evening, lay over, and continue flying the next day. Or in my case, to take the train, since the flights KUO-RVN-KUO (200€) were cheaper than HEL-RVN-HEL (400€) + the train ticket HEL-Kuopio ‘central’ was cheaper (25€) than the taxi (40€) from KUO to Kuopio city center, aka current home.

Sounds and is absurd, traveling in Finland I mean. But this time it’s ok, the stopover I mean, since I have the opportunity to see some of my friends after a long time and to catch one of the last changes to see the Henri Cartier-Bresson exhibition in Ateneum. A good deal I’d say. Helsinki is so tiny, that one day is most of the times enough for seeing what there’s to see right then. And I’ve heard it’s kinda extra cold these days. The seaside -20’C really is worse than inland -20’C. It creeps into your bones and stays there and that’s not nice, even in girl from the north country -standards.

It’s also kinda funny how in Helsinki they need these artificial lights by Lux Helsinki to light up the polar night.  You know, in Lapland we have this kaamos thing.. In other words, one night stopover in Helsinki is enough for me.  Somehow it hasn’t proved to be worth more, but maybe some day.

helsinkiharbor


Siperia Helsinki calling. Lappi oli kylmä, kaunis ja kiva. Mutta nyt on taas aika moikata kavereita Helsingissä ja nähdä kehuttu Henri Cartier-Bresson Ateneumissa.  Olisi siellä myös  LUX Helsinki, mutta Lapin kaamoksen luonnollisten värien ja valojen jälkeen ei keinovalo helposti iske… Helsingissä on kiva käydä, mutta vain lyhyesti, ainakin kunnes toisin todistetaan.

 

Tänään mietin

Turistien käytös lentokentältä poistuttaessa on yllättänyt HSL:n

Helsingin Sanomat 22.9.2015

Miten turistien käyttäytyminen voi yllättää liikennesuunnittelijat? Eikö HSL:llä ole töissä / eivätkö he hyödynnä palvelumuotoilussaan kuluttajakäyttäytymisen / matkailun asiantuntijaa / tuntijoita? Eivätkö he itse koskaan matkaile?*

Väittäisin, että kuka tahansa, joka on joskus saapunut pitkältä lennolta, kenties jo vaihtanut kulkuvälinettä muutaman kerran tullessaan, kantaen raahaten yli 15kg matkalaukkua ja säästäen mieluusti taksikulut (ja ruuhkat) parempaan ruokaan, tai lähtiessään aamulennolle ennen auringonnousua, ei mielellään valitse  HSL:n tämänhetkistä suositusta shuttlebusseineen. Ainakaan allekirjoittanut ei viimeksi valinnut, tai siis ei enää valitsisi, koska kun hän välin ensimmäistä kertaa kulki, taktisesti mukanaan vain käsimatkatavarat ja valiten kävelyn pikakävelyn, koska ilma oli hyvä ja kävelyreitti löytyi helpommin kuin bussipysäkki, ehtien lopulta Kehäradalta juuri ja juuri illan viimeiseen Kuopioon junaan. Seuraavalla kerralla valintansa Kalliosta lähtiessä olikin jo sitten taas 615, joka kauhukseen ei ollutkaan sitten mikään pikavuoro. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Väittäisin, että matkailija valitsee kohteen ja lentokentän välille mieluiten kulkuvälineen, johon pääsee suoraan portilta, tai hotellin ovelta, jota ei tarvitse vaihtaa kesken kaiken (se 15kg laukku!) ja joka ei kustanna enemmän kuin lentolippu. Matkailija kun useimmiten valitsee vaivattomimman vaihtoehdon. Varsinkin lentokentältä poistuessaan. Koska…

For all the rhetoric of freedom that we associate with the air, on a plane – especially short-haul economy – you’re basically baggage.

– Andrew Mueller, Monocle Escapist 

* Tutkimustietoakin aiheesta muuten olisi. Jos siihen tutustuisi, ei luultavimmin yllättyisi niin paljon.

Flow Festival Helsinki 2015

Flow Festival, during which Suvilahti is the most beautiful place on Earth. There was the magic, sun, Florence + The Machine (that woman is just amazing), old friends and the best burger I’ve ever eaten (THE FAMOUS NEW YORK NINJA BEEF BURGER!).

    Dream onFlorenceFlow2015The following morning after + early flight wasn’t so nice, though. But I survived, thanks to Johan & Nyström again.
Breakfast


Tällainen oli Flow Festival Helsinki 2015. Sanoinkuvaamattoman upea, perinpohjaisesti mietitty ja päämäärätietoisesti rakennettu brändi.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa unohtumatonta iltaa seuranneesta maanantaiaamusta, johon sisältyi yksi liian aikainen lento itään ja tanssimisesta särkevät jalat. Mutta onneksi sentään myös Johan & Nyströmin leipä ja kahvi. Selvisin.

Esimerkillistä toimintaa Bilbaossa

Viime viikolla sain kutsun matkustaa asap Bilbaoon, johon hetken miettimisen jälkeen ostinkin liput ja lähdin. Ilman suurempia ennakko-odotuksia, tavoitteenani syödä ja juoda hyvin, nähdä meri ja Guggenheimin pihalla istuva jättiläismäinen kukkakoira. Matka ja kaupunki tarjosikin lopulta kaikkea tätä ja paljon muuta, yllättäen minut positiivisemmin kuin toinen suosikkini Ghent aikoinaan.

Kuten niin usein ennenkin, myös Bilbao tuntui juuri nyt olevan laajemmankin huomion kohteena (alan pikkuhiljaa uskoa omaavani erinomaisen trendivaiston). Lentäessäni Bilbaoon oli päivän Helsingin Sanomissa juttu Helsingin Guggenheim -projektista ja sunnuntain lehdestä silmiini osui kattava juttu Suomen Helsingin matkailun kehittämistarpeista. Vierailtuani lähiaikoina matkailijana sekä Helsingissä että nyt Bilbaossa, olen tehnyt lähes kaikki jutussakin esiintyvät huomiot sekä valmis pieneen vertailuun ja Bilbao-hehkutukseen.

Helsingissä ravintolat olivat yleisemminkin kesälomilla tai kiinni sunnuntaina, ruoka, juoma ja hotellit häkellyttävän kalliita ja matkailijoita palveleva liikennejärjestelmä epäselvä. Lisäksi palvelussa olen kokenut usein parantamisen varaa, esimerkkinä kerta, jolloin sain valitettavan töykeän vastauksen kysymykseeni, oletukseni mukaan siitä syystä että koska olen suomalainen (note: suomalainen mutta ei helsinkiläinen) minun täytyisi tietää kaikki Helsingistä, kuten miltä pysäkiltä tarkalleen lentokenttäbussi lähtee… Reklamoidessani huonosta palvelukokemuksesta hotelliin, sain vastineeksi kirjallisen pahoittelun. Vertailun vuoksi, Espanjassa reklamoidessamme virheestä, saimme korvaukseksi majoittua sviittiin perushuoneen hinnalla.

Onhan se hieman hassua: markkinointi nostaa esille nuoria, kunnianhimoisia keittiömestareita ja heidän ravintoloitaan, mutta monet paikat sulkevat ovensa juuri parhaaseen turistiaikaan. Pääkaupunkiseudun Michelin-tähdillä palkituista ravintoloista vain yksi on auki läpi kesän, vaikka Helsingissä on eniten matkailijoita juuri heinä–elokuussa.

Guggenheimin yhteydessä muistetaan aina puhua Bilbaon ihmeestä. Mutta Bilbaossa ei vain rakennettu museota. Siellä keksittiin koko kaupunki uudestaan. Pelkästään haisevan joen puhdistamiseen käytettiin yli miljardi euroa. Lisäksi kehitettiin julkista liikennettä.

Helsingin Sanomat 2.8.2015

Bilbaossa taasen… Noh, Espanjassa, harjaantunut silmä matkailututkija huomaa selvästi kuinka matkailupalveluihin ja matkailua tukevan infran kehittämiseen panostetaan ja kuinka panostus tuottaa ilmiselvästi viihtyviä asiakkaita ja tuloja. Tai oikeastaan ei huomaa, sillä kun nämä ovat kunnossa ei edes matkailututkija kiinnitä näihin huomiota, vaan lomailee rauhassa nauttien tarjonnasta ja kaiken sujuvuudesta. Lisäksi tällaiset paikat ovat hyviä, eloisia, viihtyisiä asuin- ja työskentelypaikkoja. Matkailu on Bilbaossa, kuten koko Espanjassa, selkeästi tärkeä ja tunnistettu elinkeino ja toimija, johon panostetaan, laajalla rintamalla. Junaratoja ei rakenneta vain teollisuuden tarpeisiin, vaan myös ihmisten, työssäkäyvien ja matkailijoiden. Ravintolat kannattavat, kun ihmisillä on varaa nauttia niiden antimista ja hyödyntää yleiset tilat tuttavien tapaamiseen. Espanjassa, toisin kuin Suomessa, ravintolaillallinen tai terassilla nautittu viini ei tule paljon kalliimmaksi kuin kotona itse laitettu ja nautittu. Lisäksi junalla tai metrolla tai raitiovaunulla pääsee paikasta A paikkaan B nopeammin, vaivattomammin ja ympäristöystävällisemmin kuin omalla autolla.

Bilbaossa on ihmisiä, paljon ihmisiä, erilaisia ihmisiä, ja joukkoon on helppo maastoutua, tuntea olevansa kotonaan, tervetulleena muukalaisena muiden muukalaisten joukossa. Kaupungissa on tietysti myös Guggenheim, mutta myös erinomaiset pyöräkaistat, siistitty joki ja ranta-alueet, ravintolat joista saa ruokaa puolilleöin ja joka päivä, kohtuullisella hinnalla, kaduille levittyvät terassit ja siistit aukiot. Palvelua ei välttämättä saa muilla kielillä kuin Espanjaksi / Baskiksi, mutta kaikissa vierailemissani paikoissa se oli erinomaista ja ystävällistä. Elekielelläkin pärjää.

Bilbao

Yövyimme tällä kertaa laadultaan viiden* tähden hotellissa, joka hinnaltaan vastasi suomalaista neljän* hotellia, mutta seuraavalla reissulla en sulkisi pois mahdollisuutta paikallisen Airbnb tarjonnan katsastamiseen. Espanjassa, kuten Suomessakin, mm. nuorisotyöttömyys ja yleinen taloudellinen lama on suurta ja siksi näen haluan nähdä Airbnb tyyppisten palveluiden mahdollisuudet. Uudet ns. jakamistalouden muodot monipuolistavat palvelutarjontaa, tarjoten samalla alueen asukkaille ja yrittäjille uusia mahdollisuuksia resurssien tehokkaampaan ja monipuolisempaan käyttöön ja tuotteistamiseen. Espanjassa ei mene taloudellisesti sen paremmin kuin Suomessakaan, mutta silti yleistunnelmaltaan maa oli valovuosia aurinkoisempi, innovatiivisempi ja vikkelämpi, näin pikaisesti katsottuna. Asiat tapahtuvat manana, mutta se manana eli huominen, se on Espanjassa nyt.

En muuten käynyt Guggenheimissa sisällä, koska aina täytyy jättää olla konkreettinen syy palata.


Tourism researcher in me was kinda impressed by Bilboa and especially the urban development efforts made there. Helsinki and Finland should learn from these best practices, far beyond Guggenheim.