Bilbao is an awesome idea

Come with me to Bilbao!

So it happened that I was invited to Bilbao, on such short notice to call it a crazy idea. Nevertheless, it proved to be not just crazy but an amazing one, as you can see:

For drinks and dinner: Peso Neto C/ San Francisco, 1 / 48003 Bilbao

Jamon Jamon

For those warm evenings, drinks, food, dancing in the street etc: Casco Viejo aka the Old Quarter

Pintxos

For pintxos and friends: Irrintzi c/Santa María, 8 / 48005 – Bilbao

IMG_7610

For art: Guggenheim Avenida Abandoibarra, 2 / 48009 Bilbao

The spider

For the night: Melia Bilbao Lehendakari Leizaola 29 / Bilbao 48001

Bilbao coast

Last but not least, Metro to the seaside, for more pintxos, tinto de verano and a house with a view:

Processed with VSCOcam with a6 preset

27

Gracias a todos, Bilbao & J. You treated me well !


Tällainen oli Bilbao 24h. Melkein täydellinen.

Advertisements

Esimerkillistä toimintaa Bilbaossa

Viime viikolla sain kutsun matkustaa asap Bilbaoon, johon hetken miettimisen jälkeen ostinkin liput ja lähdin. Ilman suurempia ennakko-odotuksia, tavoitteenani syödä ja juoda hyvin, nähdä meri ja Guggenheimin pihalla istuva jättiläismäinen kukkakoira. Matka ja kaupunki tarjosikin lopulta kaikkea tätä ja paljon muuta, yllättäen minut positiivisemmin kuin toinen suosikkini Ghent aikoinaan.

Kuten niin usein ennenkin, myös Bilbao tuntui juuri nyt olevan laajemmankin huomion kohteena (alan pikkuhiljaa uskoa omaavani erinomaisen trendivaiston). Lentäessäni Bilbaoon oli päivän Helsingin Sanomissa juttu Helsingin Guggenheim -projektista ja sunnuntain lehdestä silmiini osui kattava juttu Suomen Helsingin matkailun kehittämistarpeista. Vierailtuani lähiaikoina matkailijana sekä Helsingissä että nyt Bilbaossa, olen tehnyt lähes kaikki jutussakin esiintyvät huomiot sekä valmis pieneen vertailuun ja Bilbao-hehkutukseen.

Helsingissä ravintolat olivat yleisemminkin kesälomilla tai kiinni sunnuntaina, ruoka, juoma ja hotellit häkellyttävän kalliita ja matkailijoita palveleva liikennejärjestelmä epäselvä. Lisäksi palvelussa olen kokenut usein parantamisen varaa, esimerkkinä kerta, jolloin sain valitettavan töykeän vastauksen kysymykseeni, oletukseni mukaan siitä syystä että koska olen suomalainen (note: suomalainen mutta ei helsinkiläinen) minun täytyisi tietää kaikki Helsingistä, kuten miltä pysäkiltä tarkalleen lentokenttäbussi lähtee… Reklamoidessani huonosta palvelukokemuksesta hotelliin, sain vastineeksi kirjallisen pahoittelun. Vertailun vuoksi, Espanjassa reklamoidessamme virheestä, saimme korvaukseksi majoittua sviittiin perushuoneen hinnalla.

Onhan se hieman hassua: markkinointi nostaa esille nuoria, kunnianhimoisia keittiömestareita ja heidän ravintoloitaan, mutta monet paikat sulkevat ovensa juuri parhaaseen turistiaikaan. Pääkaupunkiseudun Michelin-tähdillä palkituista ravintoloista vain yksi on auki läpi kesän, vaikka Helsingissä on eniten matkailijoita juuri heinä–elokuussa.

Guggenheimin yhteydessä muistetaan aina puhua Bilbaon ihmeestä. Mutta Bilbaossa ei vain rakennettu museota. Siellä keksittiin koko kaupunki uudestaan. Pelkästään haisevan joen puhdistamiseen käytettiin yli miljardi euroa. Lisäksi kehitettiin julkista liikennettä.

Helsingin Sanomat 2.8.2015

Bilbaossa taasen… Noh, Espanjassa, harjaantunut silmä matkailututkija huomaa selvästi kuinka matkailupalveluihin ja matkailua tukevan infran kehittämiseen panostetaan ja kuinka panostus tuottaa ilmiselvästi viihtyviä asiakkaita ja tuloja. Tai oikeastaan ei huomaa, sillä kun nämä ovat kunnossa ei edes matkailututkija kiinnitä näihin huomiota, vaan lomailee rauhassa nauttien tarjonnasta ja kaiken sujuvuudesta. Lisäksi tällaiset paikat ovat hyviä, eloisia, viihtyisiä asuin- ja työskentelypaikkoja. Matkailu on Bilbaossa, kuten koko Espanjassa, selkeästi tärkeä ja tunnistettu elinkeino ja toimija, johon panostetaan, laajalla rintamalla. Junaratoja ei rakenneta vain teollisuuden tarpeisiin, vaan myös ihmisten, työssäkäyvien ja matkailijoiden. Ravintolat kannattavat, kun ihmisillä on varaa nauttia niiden antimista ja hyödyntää yleiset tilat tuttavien tapaamiseen. Espanjassa, toisin kuin Suomessa, ravintolaillallinen tai terassilla nautittu viini ei tule paljon kalliimmaksi kuin kotona itse laitettu ja nautittu. Lisäksi junalla tai metrolla tai raitiovaunulla pääsee paikasta A paikkaan B nopeammin, vaivattomammin ja ympäristöystävällisemmin kuin omalla autolla.

Bilbaossa on ihmisiä, paljon ihmisiä, erilaisia ihmisiä, ja joukkoon on helppo maastoutua, tuntea olevansa kotonaan, tervetulleena muukalaisena muiden muukalaisten joukossa. Kaupungissa on tietysti myös Guggenheim, mutta myös erinomaiset pyöräkaistat, siistitty joki ja ranta-alueet, ravintolat joista saa ruokaa puolilleöin ja joka päivä, kohtuullisella hinnalla, kaduille levittyvät terassit ja siistit aukiot. Palvelua ei välttämättä saa muilla kielillä kuin Espanjaksi / Baskiksi, mutta kaikissa vierailemissani paikoissa se oli erinomaista ja ystävällistä. Elekielelläkin pärjää.

Bilbao

Yövyimme tällä kertaa laadultaan viiden* tähden hotellissa, joka hinnaltaan vastasi suomalaista neljän* hotellia, mutta seuraavalla reissulla en sulkisi pois mahdollisuutta paikallisen Airbnb tarjonnan katsastamiseen. Espanjassa, kuten Suomessakin, mm. nuorisotyöttömyys ja yleinen taloudellinen lama on suurta ja siksi näen haluan nähdä Airbnb tyyppisten palveluiden mahdollisuudet. Uudet ns. jakamistalouden muodot monipuolistavat palvelutarjontaa, tarjoten samalla alueen asukkaille ja yrittäjille uusia mahdollisuuksia resurssien tehokkaampaan ja monipuolisempaan käyttöön ja tuotteistamiseen. Espanjassa ei mene taloudellisesti sen paremmin kuin Suomessakaan, mutta silti yleistunnelmaltaan maa oli valovuosia aurinkoisempi, innovatiivisempi ja vikkelämpi, näin pikaisesti katsottuna. Asiat tapahtuvat manana, mutta se manana eli huominen, se on Espanjassa nyt.

En muuten käynyt Guggenheimissa sisällä, koska aina täytyy jättää olla konkreettinen syy palata.


Tourism researcher in me was kinda impressed by Bilboa and especially the urban development efforts made there. Helsinki and Finland should learn from these best practices, far beyond Guggenheim. 

Let’s fly to Oviedo

I’ve had this thing with Asturias since I saw Vicky Cristina Barcelona. Therefore I didn’t hesitate long when I was invited to take a flight to Bilbao and offered a lift wherever I wanted in Northern Spain and Basque Country.

There we went then, to this autonomous region and it’s communal capital, Oviedo. Although we didn’t fly, like they do in the movie. We drove, along the coast of Bay of Biscay, through Cantabria, Santander, along the Camino de Santiago.  It was lovely.

Since my companion was is especially exited about Calatravawe he chose we’d stay in Ayre Hotel Oviedo, which proved to be a good pick even beyond the design (more than happy to get upgraded in to a huge suite after a misfortunate events by the hotel).

Moreover, when it comes to eating and drinking in Oviedo, Calle Gascona, aka el bulevar de la sidra is the unique place to be.

Siitä asti kun katsoin Vicky Cristina Barcelonan olen halunnut matkustaa Asturiaan. Kun sitten sain kutsun lentää Bilbaoon, sisältäen tarjouksen kyydistä minne tahansa Pohjois-Espanjassa, en epäröinyt kauaa vaan ostin liput ja lensin Bilbaoon, josta Biskajanlahden rantaa myötäillen ajoimme Santanderin ja uimatauon kautta, Camino de Santiagoa mukaillen, maakunnan pääkaupunkiin Oviedoon.

Yhtä innoissani kuin itse olin maakunnasta ja Biskajanlahdesta, oli matkaseuralaiseni Calatravasta, joten valitsimme hän varasi huoneen Ayre Hotel Oviedosta, joka “hamsterien” pienen epäonnen jälkeen muuttui suureksi sviitiksi. Viisi * muotoilusta ja palvelusta. Voisin palata milloin vain uudestaan, sekä maakuntaan että hotellin.

Lyhyellä vierailullamme ehdimme myös kokea kaupungin ainutllaatuisen ruoka-ja juomaelämyksen sekä paikallisen seuraelämän keskuksen Calle Gasconan eli ns. siideribulevardin. Ainutlaatuinen, kiehtova kokemus.