Esimerkillistä toimintaa Bilbaossa

Viime viikolla sain kutsun matkustaa asap Bilbaoon, johon hetken miettimisen jälkeen ostinkin liput ja lähdin. Ilman suurempia ennakko-odotuksia, tavoitteenani syödä ja juoda hyvin, nähdä meri ja Guggenheimin pihalla istuva jättiläismäinen kukkakoira. Matka ja kaupunki tarjosikin lopulta kaikkea tätä ja paljon muuta, yllättäen minut positiivisemmin kuin toinen suosikkini Ghent aikoinaan.

Kuten niin usein ennenkin, myös Bilbao tuntui juuri nyt olevan laajemmankin huomion kohteena (alan pikkuhiljaa uskoa omaavani erinomaisen trendivaiston). Lentäessäni Bilbaoon oli päivän Helsingin Sanomissa juttu Helsingin Guggenheim -projektista ja sunnuntain lehdestä silmiini osui kattava juttu Suomen Helsingin matkailun kehittämistarpeista. Vierailtuani lähiaikoina matkailijana sekä Helsingissä että nyt Bilbaossa, olen tehnyt lähes kaikki jutussakin esiintyvät huomiot sekä valmis pieneen vertailuun ja Bilbao-hehkutukseen.

Helsingissä ravintolat olivat yleisemminkin kesälomilla tai kiinni sunnuntaina, ruoka, juoma ja hotellit häkellyttävän kalliita ja matkailijoita palveleva liikennejärjestelmä epäselvä. Lisäksi palvelussa olen kokenut usein parantamisen varaa, esimerkkinä kerta, jolloin sain valitettavan töykeän vastauksen kysymykseeni, oletukseni mukaan siitä syystä että koska olen suomalainen (note: suomalainen mutta ei helsinkiläinen) minun täytyisi tietää kaikki Helsingistä, kuten miltä pysäkiltä tarkalleen lentokenttäbussi lähtee… Reklamoidessani huonosta palvelukokemuksesta hotelliin, sain vastineeksi kirjallisen pahoittelun. Vertailun vuoksi, Espanjassa reklamoidessamme virheestä, saimme korvaukseksi majoittua sviittiin perushuoneen hinnalla.

Onhan se hieman hassua: markkinointi nostaa esille nuoria, kunnianhimoisia keittiömestareita ja heidän ravintoloitaan, mutta monet paikat sulkevat ovensa juuri parhaaseen turistiaikaan. Pääkaupunkiseudun Michelin-tähdillä palkituista ravintoloista vain yksi on auki läpi kesän, vaikka Helsingissä on eniten matkailijoita juuri heinä–elokuussa.

Guggenheimin yhteydessä muistetaan aina puhua Bilbaon ihmeestä. Mutta Bilbaossa ei vain rakennettu museota. Siellä keksittiin koko kaupunki uudestaan. Pelkästään haisevan joen puhdistamiseen käytettiin yli miljardi euroa. Lisäksi kehitettiin julkista liikennettä.

Helsingin Sanomat 2.8.2015

Bilbaossa taasen… Noh, Espanjassa, harjaantunut silmä matkailututkija huomaa selvästi kuinka matkailupalveluihin ja matkailua tukevan infran kehittämiseen panostetaan ja kuinka panostus tuottaa ilmiselvästi viihtyviä asiakkaita ja tuloja. Tai oikeastaan ei huomaa, sillä kun nämä ovat kunnossa ei edes matkailututkija kiinnitä näihin huomiota, vaan lomailee rauhassa nauttien tarjonnasta ja kaiken sujuvuudesta. Lisäksi tällaiset paikat ovat hyviä, eloisia, viihtyisiä asuin- ja työskentelypaikkoja. Matkailu on Bilbaossa, kuten koko Espanjassa, selkeästi tärkeä ja tunnistettu elinkeino ja toimija, johon panostetaan, laajalla rintamalla. Junaratoja ei rakenneta vain teollisuuden tarpeisiin, vaan myös ihmisten, työssäkäyvien ja matkailijoiden. Ravintolat kannattavat, kun ihmisillä on varaa nauttia niiden antimista ja hyödyntää yleiset tilat tuttavien tapaamiseen. Espanjassa, toisin kuin Suomessa, ravintolaillallinen tai terassilla nautittu viini ei tule paljon kalliimmaksi kuin kotona itse laitettu ja nautittu. Lisäksi junalla tai metrolla tai raitiovaunulla pääsee paikasta A paikkaan B nopeammin, vaivattomammin ja ympäristöystävällisemmin kuin omalla autolla.

Bilbaossa on ihmisiä, paljon ihmisiä, erilaisia ihmisiä, ja joukkoon on helppo maastoutua, tuntea olevansa kotonaan, tervetulleena muukalaisena muiden muukalaisten joukossa. Kaupungissa on tietysti myös Guggenheim, mutta myös erinomaiset pyöräkaistat, siistitty joki ja ranta-alueet, ravintolat joista saa ruokaa puolilleöin ja joka päivä, kohtuullisella hinnalla, kaduille levittyvät terassit ja siistit aukiot. Palvelua ei välttämättä saa muilla kielillä kuin Espanjaksi / Baskiksi, mutta kaikissa vierailemissani paikoissa se oli erinomaista ja ystävällistä. Elekielelläkin pärjää.

Bilbao

Yövyimme tällä kertaa laadultaan viiden* tähden hotellissa, joka hinnaltaan vastasi suomalaista neljän* hotellia, mutta seuraavalla reissulla en sulkisi pois mahdollisuutta paikallisen Airbnb tarjonnan katsastamiseen. Espanjassa, kuten Suomessakin, mm. nuorisotyöttömyys ja yleinen taloudellinen lama on suurta ja siksi näen haluan nähdä Airbnb tyyppisten palveluiden mahdollisuudet. Uudet ns. jakamistalouden muodot monipuolistavat palvelutarjontaa, tarjoten samalla alueen asukkaille ja yrittäjille uusia mahdollisuuksia resurssien tehokkaampaan ja monipuolisempaan käyttöön ja tuotteistamiseen. Espanjassa ei mene taloudellisesti sen paremmin kuin Suomessakaan, mutta silti yleistunnelmaltaan maa oli valovuosia aurinkoisempi, innovatiivisempi ja vikkelämpi, näin pikaisesti katsottuna. Asiat tapahtuvat manana, mutta se manana eli huominen, se on Espanjassa nyt.

En muuten käynyt Guggenheimissa sisällä, koska aina täytyy jättää olla konkreettinen syy palata.


Tourism researcher in me was kinda impressed by Bilboa and especially the urban development efforts made there. Helsinki and Finland should learn from these best practices, far beyond Guggenheim. 

Advertisements

Published by

Tiina Kivelä

Finnish escapades, as a friend once described.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s