No country for young people

Brysselin matkalla tapasin tuttavia parin vuoden takaa ja tutustuin uusiin ihmisiin. Moni tutuista kyseli missä olin ollut nämä pari vuotta välissä ja missä erityisesti olin nyt. Olinko palannut pysyvästi takaisin? Vai olinko vain käymässä? Yritin vastata. Olin palannut Lappiin, niinkuin puhuttiin, päättämään opinnot. Ei, en ollut palannut Helsinkiin, minä olen Lapista, muistatko? Kyllä, Rovaniemelle yliopistoon, vastasin toiselle. Mutta sieltäkin olin jo kertaalleen ehtinyt muuttaa toisaalle, ja palata taas, lähteäkseni taas muutaman viikon kuluttua Kuopioon.

Olin tullut Brysseliin vain käymään. Vaikka mukava tänne olisi palata, olisiko sinulla töitä? Ei, en vieläkään ollut saanut pitkää työsopimusta. Ei, en vieläkään tiennyt missä olisin ensi talvena, kerroin neljännelle. Kyllä, ajat ovat vaikeita. Kyllä, Suomi tarvitsisi muutoksen. Ei, en ollut tyytyväinen vaalitulokseen. Ei, en usko että valtiota voi johtaa niinkuin yritystä, ainakaan positiivisin tuloksin. Yrityksiä kyllä voi, ja pitäisikin. Kyllä, Eurooppa yhdistää. Mutta Suomi erottaa.

Bussin ohittaessa Naton päämajan, lentokoneessa tapaamani ukrainalainen kysyi pitäisikö Suomen liittyä Natoon. Silloin tajusin mitä olen eniten kaivannut nämä kaksi vuotta periferiassa. Tuolla jossain on todellisuus, jossa historiaa tehdään. Täällä sitä vain eletään.


^ I’m mostly talking about moving. And traveling. Life and work. If you want to read something similar, but more beautifully written, I’d recommend this.

Advertisements

Published by

Tiina Kivelä

Finnish escapades, as a friend once described.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s